Guadeloupe / IdS & Basse Terre

Iles de Saintesin Terre de Hautissa viihdyimme lopulta muutaman päivän pidempään. Yksi ilta meni suomalaisittain Palomaxilla, jossa myös tutustuttiin s/y Moodin porukkaan. He tosin jatkoivat jo seuraavana aamuna etelään. Seuraavana iltana oli taas pientä haikeutta ilmassa kun oli aika jättää jäähyväiset Palomaxin porukalle - tovin suuntamme oli yhteinen, mutta seuraavana aamuna hekin suuntasivat etelään kun taas meillä kulku olisi pohjoiseen. Nyt taitaa olla muut suomalaiset joko paljon edellä tai sitten jäävät etelämmäksi. Toki kesällä Suomeen palaavat siirtyvät väkisinkin kohti pohjoisempia saaria, mutta jos lähdön ajoittaa toukokuulle niin kiirettä ei ole vielä.

Pääsimme hetken olemaan saarten ainoat suomalaiset, mutta taisi olla jo seuraavana päivänä kun huomasin keskusaukion jätskikioskilla olevan suomalaisen paidan. Purjelaivasäätiön Vahinen porukkaahan siinä. Että näin. Kierreltiin saarta ja tultiin siihen tulokseen, että täällä oli paljon pelikaaneja sekä vuohia. Ranskassa kun ollaan niin vuohetkin syövät patonkia... Perjantaina aamulla kävimme vielä pikaisesti rannassa viemässä roskat ja lataamassa sähköpostit kun huomasimme delfiinin uivan erään snorklailevan miehen ympärillä veneiden keskellä aivan rannan tuntumassa. Delfiini(t) tuntui pitävän yleisöstään, pyörivät parin metrin säteellä miehen ympärillä ja pysyivät alueella tovin vaikka ajelimme kumiveneellä muutaman kymmenen metrin päästä.

Patonkia, nams

Seuraavaksi jatkettiin Guadeloupelle pääsaarelle ja Grande Terreen. Täällä oli kirjojen mukaan satama, josta voisi hyvällä tuurilla saada paikan. Puheluihin ja VHF-kutsuihin ei vastattu, mutta satamassa oli bensalaituri, joten mentiin siihen ja marssin satamakonttoriin. Kyllähän paikka järjestyikin hyvin ja sitten siihen. Satama ja paikkakin on nimeltään Riviere Sens ja vaikka paikassa onkin periaatteessa kaikki palvelut, on tässä tietty 80- tai 90-luvun henki. Koko ympäristö on kulahtanut, mutta toisaalta netti pelaa veneellä ja suihkusta sai lämmintä vettä (jos osasi kääntää hanaa), myös vesi ja sähkö kuuluu hintaan. Hinta tosin vähän kovahko, ollen peräti 23eur/yö meiltä, etenkin kun koko suihku/vessaosasto on perinpohjaisessa remontissa.

Vaikka aluksi täällä olikin aika täyttä niin heti lauantaiaamuna molemmin puolin lähti 2 venettä pois, joten tilaa on ihan hyvin. Satama onkin pääasiassa paikallisten veneiden asuttama, ja näiden lähtiessä viikonloppupurjehdukselle vierailijat puolestaan mahtuvat sisään. Satamasta löytyy yksi ravintola, veneilykoulu sekä baari. Veneilykoulu tuntui jotenkin sympaattiselta, siellä muutama paikallinen afrotukka istui perjantai-iltana kalvosulkeisilla opettelemassa miltä puolelta mitäkin viittaa pitää mennä. Huvittavaa ottaen huomioon, että viittoja täällä saa kyllä hakemalla hakea, Iles des Saintesin pohjoispuolella taisi olla yksi vihreä tikku... Baari aukesi illalla ja soitti musiikkia kovalla pitkälle aamuyöhön. Ei meitä yleensä juhlinta ja kovaääninen musiikki haittaa, mutta tämä oli jo sen verran huonoa makua osoittavaa lajia, että häiritsi unia.

Koska matka pikkusaarilta oli lyhyt, olimme saapuneet satamaan hyvissä ajoin. Ajatuksena oli lähteä kaupunkiin pyörillä, mutta vähän väliä satoi ja selvisikin, että täällä sataa paljon enemmän kuin 10 mailia etelämpänä. Jäätiin ihmettelemään veneelle ja kun keli ei parantunut niin ei päästy kylille. Seuraavana päivänä keli oli parempi joten päästiin sitten kaupungillekin. Satamasta johtaa kaupunkiin ihan asiallinen, aikanaan isolla rahalla tehty rantabulevardi kävelijöille/pyöräilijöille, mutta osin jo valopylväät kukkivat ruostetta ja koska bulevardin varrella ei oikeastaan ole mitään nähtävää, on vaikea kuvitella risteilyturisteja nauttimassa maisemista, niitä kun ei ole... Hyvä pyöräillä silti. Jotenkin koko paikka huutaa tiettyä väljähtymistä - täällä on ilmeisestikin ollut enemmän kaikkea joskus 90-luvulla, mutta nyt paikka on vähän ristiriitainen: vähän kulahtanutta ja romahtanutta vierekkäin. Sataman ympäristö on osin (pitkäaikaisessa?) remontissa, mutta pääosa veneistä on ihan kohtuullisessa kunnossa ja jopa ahkerassa käytössä sillä satama tyhjeni merkittävästi vkolopuksi.

Keskustasta ihan rannalta löytyi (vihannes)markkinat, joiden takaa lähti ostoskatu pohjoiseen. Mitään ei oikein tarttunut matkaan, mutta paluumatkalla rannasta löytyi Leader Price sekä toinenkin ruokakauppa. Ostimme toiveikkaina pakkasesta hyvältä näyttäneen eksoottisen lihapaketin, joka veneellä googlatessa paljastuikin hirveksi! Saadaanpa kuitenkin vähän kotoista fiilistä ja onhan se toki täällä eksoottista. Lonely planet jo varoitti, ettei Basse Terren kaupungilla ole juuri mitään tarjottavaa, ja valitettavasti se oli oikeassa. Veneilijä toki ilahtuu vähän paremmista ruokakaupoista, mutta jos siinä on koko kaupungin tarjonta, niin ei täällä montaa päivää tekemistä keksi.

Täällä satamassa sentään on paljon pelikaaneja ja ne ovat aika hauskoja: ne nappaavat kaloja periaatteessa samalla tavoin kuin tiirat syöksymällä veteen korkeuksista, mutta koostaan ja levottomasta nokastaan johtuen tuloksena on kohtuuttoman suuri loiskaus ja pläjäys. Muuten varsin sympaattisia veijareita. Saapa nähdä onko näitä seuraavillakin saarilla yhtä paljon, tässä satamassa saattaa olla yhtä aikaa yli kymmenenkin lintua saalistamassa, joten molskahtelu on melkoista.

Seuraavaksi jatketaan Guadeloupen luoteiskulmaan, josta löytyy Deshaiesin kylä. Moni on kehunut tätä paikkaa, mutta huonommalla kelillä se on kuitenkin ilmeisesti aika kuoppainen, joten katsotaan nyt miten siellä viihdytään. Sieltä kuitenkin jatketaan Antigualle. Ollaan huomattu, että noin kuukauden välein pitää päästä tankkaamaan vesitankki ja samalla on hyvä myös ladata akut kunnolla maasähköllä. Muuten ollaan kyllä aika omavaraisia, periaatteessa laiturivisiititkin voisi välttää tankkaamalla kanistereilla, mutta näin helpompi ja mukava olla laiturissakin välillä.

Guadeloupe / Iles des Saintes

Portsmouthista lähdettiin suunnitelman mukaan sateessa ja harmaassa kelissä kohti pohjoista. Aluksi tuuli oli vastaista, mutta kääntyi sitten sivulle ja lopulta paikoin myötäiseksi. Voimakkuus vaihteli taas melkoisesti: 3-15m/s. Menimme genualla nopeuden ollessa 4-8 solmua. Lähempänä Iles des Saintesia pilvet rakoilivat ja keli muuttui mukavaksi. Saariryhmähän on saanut nimensä Kolumbukselta, joka "löysi" saaret juuri pyhäinpäivänä. Taisivat tietää jo edellisenä päivänä nimen kun saaret näkyy niin Dominicalta kuin vielä lähempänä olevalta Guadeloupelta.

Saavuimme pääsaaren poijualueelle puolilta päivin, mutta kaikki poijut näyttivät olevan jo käytössä. Kiertelimme aluetta ja lopulta näimme yhden vapaan, mutta sivultamme hyökkäsi brittivene lujaa ottamaan sen ennen meitä. Nopeat syö hitaat. Ärsyttävästi muutama poiju oli "varattu" jättämällä poijuun kumivene tai muu jolla. Paikkoja varmasti vapautui myöhemminkin, mutta eipä sitä huvita pyöriä tuntikausia odottamassa paikkaa.

No, kun poijua ei löytynyt niin lähdimme etsimään ankkuripaikkaa - tässäkin parhaat paikat menevät nopeasti. Sen suhteen olikin vaikeaa: miltei kaikkialla oli yli 12m syvää, eli vähän liikaa hyvään ja turvalliseen ankkuroitumiseen meille. Lisäksi veneen pyörivät täällä jonkin verran, jolloin tähänkin pitää varata tilaa. Noin kilometrin päästä jollalaiturista löytyi rannasta kohtuullinen paikka, jossa pudotimme lekan noin 6 metriin. Kohtuullinen pito löytyi ja oltiin tyytyväisiä.

Lähdimme seuraavaksi rantaan tutkimaan itse kylää sekä suorittamaan sisäänkirjautumisen. Jollalaituri oli kaukana, mutta löytyi läheltä lauttalaituria. On muuten yksi parhsimmista jollalaitureista koko Karibialla. Hyvin ristiriitaisten ohjeiden jälkeen löysimme nettikahvilan aivan lauttalaiturin välittömästä läheisyydestä. Siellä täytimme tietokoneella lomakkeen, jonka kioskin pitäjä leimasi yhden euron korvausta vastaan. Taas oltiin EU:ssa, eikä passeja tai muutakaan kysytty. Samassa paikassa oli maksullisen nettiyhteyden lisäksi myös poijupaikkojen maksu (9eur/yö) sekä mahdollisuus pyykkäykseen (5/8eur sis. kuivaus).

Saarella on paljon ranskalaisia turisteja, joita tuo muutama yhteysalus Guodeloupen pääsaarelta. Turistien johdosta saaren ravintolatarjonta on kattava ja jokaisessa kadunkulmassa on skootterivuokraamo. Ainakin pari kohtuullista ruokakauppaa löytyy sekä rautakauppa. Lähes suoraan nettikahvilaa vastapäätä oli kuppila, joka tarjosi asiakkailleen ilmaisen netin. Menimme luonnollisesti tänne yksille.

Etsimme ravintolaa, mutta paikalliseen tyyliin nämä avasivat keittiön vasta illalla. Emme halunneet lähteä veneelle pimeässä, joten muutimme hieman suunnitelmaa: otimme katukioskista crepesit alkupalaksi (todella hyvät, vaikka "pikaruokaa") ja kaupasta haimme lisätarvikkeet, joiden avulla saimme laitettua veneellä mehevät burgerit.

Veneelle palatessa kävimme moikkaamassa sveitsiläisiä tuttuja, jotka olivat vieressä ankkurissa. Patrick tuli vielä illalla veneellemme kertomaan kokemuksistaan ja suunnitelmista, jotka olivat hieman auki. He olivat olleet vain päivän Dominican Salisburyssa, vaikka tarkoitus oli yöpyä. Lahdella oli ollut päiväankkurissa joku toinenkin, mutta sen lähdettyä he olivat ainoa huvivene. Rannalla ollessa joku oli varoitellut heitä venevarkaista (pari päivää aiemmin joku vene oli tyhjennetty siellä) ja samalla he olivat nähneet muutaman paikallisen uivan heidän veneelle. He palasivat äkkiä veneelle kun nämä paikalliset nuoret olivat jo kiipeämässä purjeveneeseen. Ankkuri nousi nopeasti ylös ja he tulivat Portsmouthiin, josta jatkoivat sitten tänne.

Seuraavana aamuna heräsimme suht aikaisin ja huomasimme tuulen voimistuneen ja kääntäneen veneen kiusallisen lähelle rantaa. Tässä oli vielä 5m syvää, mutta päätimme nostaa ankkurin ja poijupaikoille kyttäämään vapautuvaa poijua. Aika nopeasti yksi uloimmista poijuista vapautui ja siirryimme siihen. Pian ankkuripaikalta tuli muitakin veneitä kyttäämään poijuja. Oma poijupaikkamme ei ollut ihmeinen, joten päätimme kytätä parempaa. Pian tällainen vapaitui ja menimme siihen ennenkuin muut ehtivät huomatakaan. Paikalta lähtenyt jenkki nauroi ja näytti peukkua ottaessamme poijun ennen ranskalaisia. Nyt olimme hyvällä ja suojaisella paikalla lähellä jollalaituria. Vanha poijumme kelpasi toki ranskalaisille.

Poijuja vapautui aamun aikana jonkin verran ja Palomaxin tullessa lahdelle oli vain muutama vapaa poiju jäljellä (klo 11). Tilanne näytti hieman huolestuttavalta, joten lähdin kumiveneellä varaamaan lähimmän poijun. Hieman yllättäen juuri ennen Palomaxia paikalle osui s/y Moodi, jossa suomalaismiehistö. Eipä taida olla Karibialla paikkaa, jossa emme törmäisi uusiin suomalaisiin... Neuvoin heille missä pari muuta vapaata poijua oli ja he kiinnittyivätkin yhteen niistä melko lähelle meitä. Palomax saatiin myös poijuun ja niinpä poijusirkus oli suomalaisten osalta onnistuneesti takana. Lahdelle oli myös tullut aamulla suuri kolmimastoinen purjealus - vähän moottoriveneen ja purjeveneen risteytys.

Päivällä mentiin Palomaxin porukan kanssa rantaan ja lounaspaikaksi valittiin viihtyisän sisäpihan perusteella ravintola, joka oli heti jollalaiturin vieressä. Huokeaan hintaan valittiin todella asiallinen menu, joka osoitti olevamme Ranskassa. Jo alkupalan kalatartar osoitti ravintolavalinnan osuneen nappiin. Pääruokana ollut ankka oli todella hyvää ja jälkinä nautittiin oikeaoppinen creme brulee. Varsin asiallinen kokonaisuus ja ryhdikäs esitys palkittiinkin hyvillä juomarahoilla. Hetki sulateltiin, mutta sitten lähdettiin kohti päivän aktiviteettia.

Kävelimme ankkuripaikan vieressä kohoavalle mäelle, jonka huipulla oli linnoitus Fort Napoleon. Itse linnoitus oli jo tältä päivältä suljettu, mutta maisemat olivat loistavat. Harmitti kun ei ollut järkkäriä matkassa, mutta pokkarikameran kuvat antavat osviittaa. Vaikka kiivettiin mäkeä ylös niin oli mukava olo, tuntui taas todella lomalta. Tiellä kulki milloin kanalauma (ei viitata naisjoukkioon), tien vierellä puussa iguaani ja maassa muu lisko. Paluumatkalla pysähdyimme lasillisilla ravintolassa, jonka netti kantaa veneelle ja saimme koodit. Näin se taas kävi kätevästi. Täällä on myös rannassa apteekki, mutta raha-automaatin sijaan sen kyljessä on lääkeautomaatti. Buranaa 24/7.

Illalla sitten olikin kuohuvan aika ja tietenkin pöydälle saatiin myös juustot. Ranskan saarilla jokaisessa kioskissa on suht asiallinen juustotarjonta, jota emme ole jättäneet hyödyntämättä. Hämärässä kolmimastoinen alus nosti isopurjeet ja poistui nätisti kohti pohjoista. Illalla tyyntyi täysin ja oli pitkästä aikaa aivan pläkä. Vene pyöri yön poijun ympärillä virran mukana, mutta aamulla oli sentään pientä tuulta. Aamulla herättiin kun veneen kylkeä koputti poijumaksua pyytänyt heppu. Herätyksen jälkeen hoidettiin asioita rannalla ja käytiin syömässä sekä kaupassa, mutta päivällä tehtiin pitkään rästissä ollut työ: vaihdoimme isopurjeen vanhaan. Tätä oli odotettu joulukuun puolivälistä...

Täällä on mukava, turvallinen ja leppoisa fiilis - ero Dominicaan on huima. Siinä missä Dominicalla oli kaupustelijaa iholla, täällä sai kulkea rauhassa. Dominica oli sateinen (nytkin siellä tummia pilviä), mutta täällä paistaa aurinko. No, puolensa molemmissa, mutta länsimaisempaa täällä on, hyvässä ja pahassa. Katsotaan nyt miten jatketaan. Tekisi mieli jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, mutta saapa nähdä.

Dominica/Portsmouth

Aamu valkeni Roseaussa sateisena ja ehkä hieman viileänä. Viileys on suhteellista: 26 astetta ja pelkät shortsit päällä, mutta huomasi heti parin asteen eron lämpötilassa. Aamupalan jälkeen irrottauduttiin poijusta ja lähdimme kohti Portsmouthia saaren luoteisosaan. Tuulta ei tällä Dominican suojan puolella ollut, joten posotettiin koneella koko matka. Pientä vastavirtaakin havaittiin, mutta pian oltiinkin jo lahdella.

Ensimmäinen boatboy tuli jo 2 mailia ennen rantaa luoksemme, mutta ei häirinnyt vaan toivotti tervetulleeksi sekä kertoi nimensä "Spagetti" siltä varalta, että haluamme tehdä kierrosajeluita tms. Jatkoimme muiden veneiden luokse, mutta yllättäen nyt ei luokse tullut yhtään boatboyta. Poijuja ei oikein ollut vapaana, joten laskimme ankkurin sopivaan väliin vajaaseen 4 metriin. Kuokka puri heti hyvin, vaikka ei uponnutkaan niin upeasti kuin st. Pierressä.

Nettiyhteyksiä oli ankkuripaikalla tarjolla monia, mutta joko suojattuja tai maksullisia. Yksi suojatuista oli rannan lähiravintolan Blue bayn, jonne lähdimmein seuraavaksi. Rantautumisjuomat pöytään ja nettikoodi kouraan. Tämä netti on hyvä ja kohtuunopeakin, mutta ennen kaikkea se toimii myös veneellä, joskin hitaammin. Dominica onkin yllättävän hyvin verkossa verrattuna vaikkapa viereiseen EU-alueeseen.

Illalla käytiin Palomaxilla ihmettelemässä elektroniikkaa ja päätettiin lähteä yhdessä rannalla järjestettäviin grillijuhliin. Juhlat järjestää lahden boatboy-yhdistys nimeltä P.A.Y.S keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Hinta ei ollut hurja ja sillä sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi sekä kaiken lisäksi tuotto meni yhdistyksen hyväksi. Ruokailun päätteeksi raivattiin osa pöydistä pois ja näin saatiin tanssilattialle tilaa. Yhdistys valvoo lahdella kuulemma myös öisin, joten turvallisuutta kasvattavaa toimintaa on mukava tukea. Paikalla oli paljon purjehtijoita ja ilta oli hauska ja tapahtumarikas. Erityisesti mieleen jäi paikallinen parkettien partaveitsi, joka oli kuin 70-luvun diskosta karannut punaisine takkeineen ja hopeisine huiveineen.

Seuraavana aamuna oli kova tuuli ja vene heilui swellissä. Aamupalan jälkeen päätettiin lähteä Palomaxin porukan kanssa kylille ja Indian river -jokikierrokselle. Jätettiin kumiveneet Blue bayn laiturille ja käveltiin loppumatka kylän halki. Tällä on aika aitoa menoa: talot ovat pääosin hökkeleitä, autonromuja lojuu siellä täällä, kanat juoksee poikasineen keskellä katua ja erilaisia eläimiä on kadunvarrella.

Joen suuaukolla päivysti opas, joka ylipuhui meidät retkelleen. Viereisessä rakennuksessa oli toimisto, jossa maksettiin jokin luontovero ennen lähtöä. Saimme supliikin opasmiehen, joka tarjosi myös vähän väliä näytteitä lauluäänestään. Mies kertoi alueesta ja sen floorasta ja faunasta. Joki, joka on nimetty aikoinaan siellä asuneiden intiaanien mukaan, on suojelualuetta, joten siellä ei saa käyttää moottoria. Niinpä oppaamme souti venettä. Maisemat olivat hienot ja joitain eläimiäkin nähtiin. Oppaamme mukaan monet puut olivat satoja vuosia vanhoja, osa jopa yli 500-vuotiaita!

Toisessa päässä jokea oli pieni kuppila, jossa istahdettiin hetkeksi. Pitkään ei taaskaan tarvinut odottaa tuttua kuviota kun katsoin paikalla saapunutta nuorempaa porukka, joka näytti kovin suomalaiselta ja kas - suomalaisia hyvinkin. Yksi porukasta oli ollut saarella jo liki 3kk, mutta muut olivat vasta saapuneet katsomaan kaveriaan. Niin vain keskellä Dominican pöheikköäkin löytyy suomalaisia.

Paluumatkalla opas vielä näytti muka bonuksena paikan, jossa oli kuvattu yksi kohtaus Pirates of the Caribbeaniin. Kyseessä oli kakkososan rämeikkö, jossa oli noitanaisen huvila. Hökkeli oli edelleen pystyssä ja sen tunnisti samaksi. Sitten lähdimme takaisin betoniviidakkoon, kuten oppaamme asian esitti. Maksu suoritettiin lopuksi. Oikean jokioppaan muuten tunnistaa punaisesta/pinkistä lupakortista.

Retken jälkeen palattiin veneille milloin mitäkin katukuvan outoutta ihmetellen, löydettiinpä eräältä sivukujalta pieni venetarvikeliikekin. Jollalaiturin luona nähtiin hassu tilanne kun yksi paikallinen häirikkö ajettiin pois boatboyn toimesta - jonkinlaisella mailalla tai putkella vauhtia antaen. No, ehkä tämä on sitä yhdistyksen ajamaa turvallisuutta. Aamun tuuli oli kadonnut ja veneet eivät enää heiluneet. Veneelle oli mukava palata hyvän retkipäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna taas puhalsi enemmän ja perjantain kunniaksi Nikke lähti tulliin suorittamaan uloskirjauksen. Tulli on aika kaukana lahden eteläisemmässä osassa parin isomman varastorakennuksen takana. Näiden edessä on iso betonilaituri, jonka alussa on paikka kumiveneille. Yllättäen uloskirjauksesta veloitettiin vain 2ecd, vaikka piti olla 10ecd. No, käyhän tämä näinkin. Nikke palasi veneelle tekemään huoltotöitä,  Hanna oli jo ehtinyt tällä välin lähteä Palomaxin porukan kanssa hiippailemaan saarelle. Retkikunta kävi kiertämässä viereisen kukkulan sekä sillä olevan Fort Shirleyn. Koko alue kuuluu Cabritin kansallispuistoon.

Huomenna suunta onkin takaisin Ranskaan, eli Guadeloupelle ja erityisesti sen eteläisille Iles des Saintes -saarille. Sen jälkeen etenemme näillä näkymin pääsaaren länsireunaa, pysähdyspaikkoina todennäköisesti Basse-Terre ja Deshaies. Portsmouth ja Dominica olivat ihan mukavia paikkoja, mutta ei täällä päiväkausia jaksa olla. Hyvä pysähdyspaikka kuitenkin Ranskan saarien välillä ja veneilijöiden turvallisuus on hyvällä tasolla.