Lastauskuvion yhteenveto

Pieni yhteenveto kiinnostusta herättäneestä lastauskuviosta, joka vihdoin saatiin päätökseen.

Meidän lisäksi muita veneitä oli noin 40 kpl, pääosin purjeveneitä. Laivan ruumaan laitettiin moottoriveneet ja kannelle purjeveneet mastot pystyssä. Mukana oli lähinnä keskikokoisia purkkareita: pienin oli alle 30 jalkaa ja suurin taisi olla 56-jalkainen Swan. Ruuman moottoriveneet olivat toki vielä suurempia. Hämmentävää oli se, että purjeveneet nostettiin ja säilytettiin kannella mastot ylhäällä. 

Purjeveneet nostettiin masto ylhäällä laivan kannelle

Itse rahtaus, veneen nosto ja lasku sekä kiinnitys hoitui varsin hyvin eikä siitä ole valittamista. Ammattilaisten hommaa. Sen sijaan kommunikointi ja tietojen saaminen Sevenstarilta oli usein hyvin vaikeaa. Monia asioita piti kysyä useita kertoja eikä välttämättä saanut siltikään tietoa. Tuntui myös siltä, että yhteyshenkilömme ei halunnut kertoa negatiivisia asioita lainkaan vaan harrasti tällöin radiohiljaisuutta. Uskomatonta oli myös se, että rahtilaskusta puuttui aluksi tilinumero, joten emme voineet maksaa laskua. Tätäkin piti useampaan kertaan erikseen pyytää ja lopulta saatiin, mutta jäi semmoinen olo, että sen puuttuminen olisi ollut jotenkin meidän vika.

Laivan aikataulu viivästyi melkoisesti ja välillä saatiin suoraan väärää tietoa - pystyimme itse katsomaan netistä missä laiva milloinkin oli ja laskemaan mikä aikataulu olisi mahdollinen. Lentolippujen osalta kannattaakin siis odottaa aivan viime tinkaan; paljon huolta ja stressiä olisi säästynyt, jos olisimme hankkineet liput vasta kun näimme omin silmin AIS-tiedoista, että laiva on lähtenyt edellisestä satamastaan kohti lastaussatamaamme. Niin tai näin, jotain tietoa tuli useampi viesti viikossa ja aivan loppuvaiheessa aikataulua vielä muutettiin nostojen osalta. Tämä venekohtainen nostoaikataulu sitten piti tunnilleen. Myös Southamptonin aikataulun kanssa oli pientä vaihtelua, mutta tässäkin viimeisin laskuaikataulu piti tai oikeastaan oli jopa hieman edellä. Ei kuitenkaan aiheuttanut meille ongelmaa.

Lastausta odoteltaessa Sevenstar tarjoutui maksamaan viivästymisten takia loppuvaiheen satamamaksut, jotka olivat meidän tapauksessa noin 500eur. Ihan kiva, mutta vaikka lasku toimitettiin heille jo 1.6. niin korvausta ei kuulunut. Lähetimme tiedot uudestaan ja he lupasivat hoitaa asian. Heinäkuun alussa ei ollut tapahtunut mitään, joten taas viestiä ja he lupasivat hoitaa asian hetimiten. Luottoa ei enää ollut hirveästi puheisiin, joten skeptisinä jäätiin odottelemaan.

No, kun mitään ei tapahtunut niin uudestaan yhteyttä ja nyt joku veijari ilmoitti, ettei tilitietojamme ollutkaan heillä (jotka toimitettiin kahdesti tilinumeroineen). Lähetimme tilitiedot jälleen kerran ja odotimme luvattua nopeaa suoritusta. Tätä ei kuulunut, joten taas yhteys Sevenstarille (tässä vaiheessa yhteyshenkilöitä oli ollut jo 5). He väittivät maksun lähteneen ja useamman viestin ja vakuuttelujen jälkeen antoivat oudon selityksen, että pankki oli sössinyt. Lupasivat silti tuttuun tyyliin laittaa rahat tulemaan. Lopulta näin kävikin, mutta liki 2kk ja monen monta painostusviestiä se vaati.

Kokonaisuutena voi sanoa, että itse rahti sujui oikein hyvin, mutta muu toiminta oli heikompaa. Ehkä odotan vain parempaa asiakaspalvelua, joka nyt jäi lopulta hyvin kauas. Ei tässä viimeisimmässä väännössä edes puhuttu kovin isoista rahoista, mutta ilman omaa aktiivisuutta olisi korvaus jäänyt saamatta. Todella heikkoa jälkimarkkinointia ja asiakkaan työllistämistä. Tiedä sitten miten muilla kävi.

Ehkä homman tekisi nyt hieman toisin, mutta itse rahtaus ei kaduta - paluu Eurooppaan sujui helposti ja on ollut aikaa pysähtyä eri paikoissa sekä nauttia myös paluusta ilman suurempaa stressiä. Ihmisillä oli monia syitä rahtaukselle: aikatauluhaasteet, ongelmia saada miehistöä, pienet lapset kyydissä jne. Oli syy mikä tahansa, voidaan kyllä todeta, että rahtaus on mukavuudenhaluisen ja vähän laiskan purjehtijan turvallinen valinta. Ehkä me olemme sellaisia.