Barbadokselta päätimme siis lähteä
Grenadaan, jossa tiesimme olevan hyviä venetelakoita. Aikomuksenamme
oli ollut jo aiemmin nostaa vene Karibialla ja laittaa pohjaan uusi
tehokkaampi pohjamaali (ettei pohjaan tartu limaa, levää, näkkiä
tai muuta kuonaa), mutta nyt myös ylityksellä sattuneet vahingot
vaativat korjausta. Jätimme Barbadoksen venekerhon poijupaikan
iltapäivällä uloskirjautumismuodollisuuksien jälkeen (huom.
uloskirjautumisen voi tehdä vain marssimalla terminaalisatamaan).
Sopivasta sivumyötäisestä tuulesta huolimatta päätimme mennä
koneella säästellen rikiä, jossa siis toinen alavantti oli rikki.
Etenimme mukavasti kun joskus illalla sitten kuului tuttu
ääni, bang, kun toinenkin alavantti ratkesi. Masto oli hieman
pumpannut puolivälistä ja oli ajan kysymys koska toinenkin
alavantti antaa periksi ja se aika oli nyt. No, kiristimme barduunat
ja jatkoimme matkaa – eihän tässä varsinaisesti mitään uutta
ollut. Päätimme tosin kiertää Grenadan länsipuolelta, jolloin matka pitenisi hieman, mutta vastaavasti saisimme pienemmän aallokon. Yöllä sittet alkoi tulla taivaan täydeltä vettä ja
tietenkin samaan aikaa myös havaitsimme AIS-näytöstä, että meitä
lähestyi törmäyskurssilla alus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että
kyseessä oli yli 1000 jalkaa pitkä risteilyalus (jotain ”of the
Seas”), joka selvästikin oli tulossa Grenadasta Barbadokselle.
Näitä isoja (Suomessa rakennettuja?) risteilyaluksia piisaa
Karibialla ja useimmat ovat väärällään jenkkituristeja, vaikka
toki mukaan mahtuu muitakin.
Aamulla aloimme jo nähdä Grenadan
pohjoispuolisia saaria ja myöhemmin itse Grenadankin. Grenada on
pääsaari, mutta valtioon kuuluu myös jokunen pienempi saari
pääsaaren pohjoispuolella. Osa pohjoispuolella olevista saarista
kuuluu puolestaan St. Vincentille, ja koska saaria kutsutaan
Grenadiineiksi niin tästä nimitys St. Vincent ja Grenadiinit. Moni
sanoo näitä saaria Karibian helmiksi ja tarkoituksenamme onkin
käyttää huolella aikaa näillä saarilla. Sitä ennen kuitenkin
Grenadaan.
Ajatuksena oli ollut mennä suoraan
Prickly bayhin ankkuriin, mutta vaihdoimme lennosta St. Georgesin
satamaan. Päästyämme Grenadan luoteispuolelle aallokko katosi
lähes täysin ja pitkästä aikaa vene kulki mukavan tasaisesti.
Hämmentävä olo. Samalla paljastui saaren vihreys ja vehreys:
pilvet olivat matalalla ja saaresta tuli heti mieleen Madeira.
Yritimme kalastaa taas, mutta nytkään ei tarvinut ryhtyä
perkauspuuhiin. Kierrettyämme melkein koko Grenadan länsirannikon
saimme satamalahden näkysiin, mutta myös hyvän sadekuuron. Sataman
edustalla oli paljon huviveneitä ankkurissa, mutta me ajattelimme
kokeilla laituripaikkaa. Grenada Yacht Club vastasikin välittömästä
VHF-huhuiluun ja paikka järjestyi, tulipa veijari kumiveneellä ihan
auttamaan.
Täällä vuorovesivaihtelu on niin
vähäistä, että satamassa saattoi olla kiinteät laiturit –
pitkästä, pitkästä aikaa. Huvittavasti samassa satamassa oli myös
Jenkkiystävämme Sid. Hän oli tullut suoraan Kap Verdeltä tänne
vain 16 vuorokaudessa! Kelit tosin olivat heille olleet suotuisammat,
mutta silti melkoinen suoritus. Vaihdettiin kuulumiset ja kerroin
vanteistamme yms kokemuksista. Myöhemmin Sid tulikin kertomaan, että
hänen veneelleen oli tulossa seuraavana päivänä purjemaakari ja
kerrottuaan hänelle vanteistamme purjemaakari kertoi ottavansa
rikauskaverinsa mukaan ja he voisivat korjata vanttimme sivuhommana
edullisesti. Näin tämä käy – aina kannattaa höpistä ja kuin
tyhjästä tulee ratkaisu.
Grenada Yacht Club, St. Georges |
Illalla kävin vielä etsimässä viranomaisia sisäänkirjautumisseremonioita varten, mutta pitkän kävelyn ja oikean paikan vihdoin löydyttyä (toisen marinan sisällä, isojen laiturien vieressä) kävi ilmi, että paikka oli kiinni. No, huomenna sitten uudestaan, mutta kumiveneellä. Ei niin huonoa etteikö hyvääkin: matkalla eräs veijari tuli kauppaamaan mangoja ja pienen neuvottelun jälkeen sain ostettua ne häneltä vajaalla 3 Barbadoksen dollarilla. Myöhemmin ilmeni tämän olleen aika edullinen hinta. Ja ne mangot maistuivat! Aamulla kävin soutamassa viranomaisten luo ja sisäänkirjautuminen ja tulli oli hoidettu hetkessä - positiivinen yllätys. Toisaalta muutamassa muussa paikassa sama onnistuu jopa sähköisesti!
Iltapäivällä sovittuun aikaan
veijarit ilmestyivät paikalle ja tempaisivat toisen vanteista
mukaansa malliksi. Kaverit eivät olleet ekaa kertaa kiipeämässä
mastoon: olin jo vinssaamassa rikausmiestä mastoon kun purjemaakari
totesi sen olevan hidasta ja pyysi päästä tilalleni. Tämä
kelpasi ja heillä oli seuraava taktiikka: mastoon kapuava nykii
itseään ylemmäs, jolloin samaan aikaan alhaalla oleva kaveri
kiskoo nostinköydestä löysät pois. Veijari oli ensimmäisillä
saalingeilla ennenkuin kissaa ehti sanoa. Käyhän se näinkin
toki...
Vantin katkenneet säikeet |
Veijarit ottivat vantin mukaansa ja
lupasivat palata klo 16 jälkeen ja valmista olisi seuraavana
päivänä. No, pienen väärinkäsitysten jälkeen kävi ilmi, että
klo 16 tarkoitti juurikin seuraavaa päivää, joskin kaveri tuli
vasta klo 18 ilmoittamaan, että heillä on hieman ollut ongelmia
päivällä, mutta huomenna uudet vantit tulisi iltapäivällä. Näin
myös kävi ja veijarit asensivat uudet vantit asiantuntevasti sekä
tarkistivat samalla muunkin rikin – kaikki ok. Nyt saatoimme lähteä
jatkamaan matkaamme myös purjeilla.
St. Georgesissa on suojainen
satama-allas, josta löytyy kaksikin satamaa: meidän käyttämä
Grenada Yacht Club sekä uusi Port Louis. Kustannustietoisille
tiedoksi, että GYC veloitti yhdestä yöstä 15 eur sis suihkut, wc,
roskat sekä internet. Pyykki puolestaan oli yhteensä 7 eur pesu ja
kuivaus. Vastaavat palvelut löytyivät myös Port Louisin
puoleltakin, mutta liki tuplahintaan. Satama-altaassa oli myös
muutama vene ankkurissa, eli se olisi kaiketi edullisin vaihtoehto.
Lisäksi kaupungissa oli ns.
vanhasatama, Carenage, joka oli lähinnä paikallisten kalastuslusten
ja muutaman muun yhteysaluksen käytössä. Täältä löytyi myös lähin automaatti, joka tosin antoi vain 2 000 EC$ (noin 500eur), seuraavina päivinä saatiin sitten nostettua lisää. Kävelimme kylillä ja
löysimme nopeasti matkaveneilijöiden tärkeimmät kohteet:
venetarvikeliike sekä kaupat. Hyviä kauppoja oli kävelyetäisyydellä
parikin ja molemmilla oli rannassa laituripaikat kumiveneellä
saapuville asiakkaille – ilmeisesti kaupatkin tajuavat
matkaveneilijät merkittävinä asiakkaina.
Carenage |
Paikallisessa ravintolassa, BB's Crabback |
Lauantaina aamupäivällä sanoimme
hyvästit kuukauden miehistössämme olleelle Ericalle, joka suuntasi
Trinindadin ja Lontoon kautta Suomeen. Pitkästä aikaa olemme kaksin
ja lähdemmekin viettämään joulua Grenadan eteläosien
ankkurilahtiin, tarkemmin Prickly Bayhin. Täällä on myös
mahdollista nostaa vene ja telakkaa onkin kehuttu meille hyvästä
palvelustaan. Saapa nähdä mitä tehdään.
Vaatimattomampiakin aluksia oli |
St Georgesin maisemaa etelään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti