perjantai 27. joulukuuta 2013

Grenada

Barbadokselta päätimme siis lähteä Grenadaan, jossa tiesimme olevan hyviä venetelakoita. Aikomuksenamme oli ollut jo aiemmin nostaa vene Karibialla ja laittaa pohjaan uusi tehokkaampi pohjamaali (ettei pohjaan tartu limaa, levää, näkkiä tai muuta kuonaa), mutta nyt myös ylityksellä sattuneet vahingot vaativat korjausta. Jätimme Barbadoksen venekerhon poijupaikan iltapäivällä uloskirjautumismuodollisuuksien jälkeen (huom. uloskirjautumisen voi tehdä vain marssimalla terminaalisatamaan). Sopivasta sivumyötäisestä tuulesta huolimatta päätimme mennä koneella säästellen rikiä, jossa siis toinen alavantti oli rikki.

Etenimme mukavasti kun joskus illalla sitten kuului tuttu ääni, bang, kun toinenkin alavantti ratkesi. Masto oli hieman pumpannut puolivälistä ja oli ajan kysymys koska toinenkin alavantti antaa periksi ja se aika oli nyt. No, kiristimme barduunat ja jatkoimme matkaa – eihän tässä varsinaisesti mitään uutta ollut. Päätimme tosin kiertää Grenadan länsipuolelta, jolloin matka pitenisi hieman, mutta vastaavasti saisimme pienemmän aallokon. Yöllä sittet alkoi tulla taivaan täydeltä vettä ja tietenkin samaan aikaa myös havaitsimme AIS-näytöstä, että meitä lähestyi törmäyskurssilla alus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli yli 1000 jalkaa pitkä risteilyalus (jotain ”of the Seas”), joka selvästikin oli tulossa Grenadasta Barbadokselle. Näitä isoja (Suomessa rakennettuja?) risteilyaluksia piisaa Karibialla ja useimmat ovat väärällään jenkkituristeja, vaikka toki mukaan mahtuu muitakin.

Aamulla aloimme jo nähdä Grenadan pohjoispuolisia saaria ja myöhemmin itse Grenadankin. Grenada on pääsaari, mutta valtioon kuuluu myös jokunen pienempi saari pääsaaren pohjoispuolella. Osa pohjoispuolella olevista saarista kuuluu puolestaan St. Vincentille, ja koska saaria kutsutaan Grenadiineiksi niin tästä nimitys St. Vincent ja Grenadiinit. Moni sanoo näitä saaria Karibian helmiksi ja tarkoituksenamme onkin käyttää huolella aikaa näillä saarilla. Sitä ennen kuitenkin Grenadaan.

Ajatuksena oli ollut mennä suoraan Prickly bayhin ankkuriin, mutta vaihdoimme lennosta St. Georgesin satamaan. Päästyämme Grenadan luoteispuolelle aallokko katosi lähes täysin ja pitkästä aikaa vene kulki mukavan tasaisesti. Hämmentävä olo. Samalla paljastui saaren vihreys ja vehreys: pilvet olivat matalalla ja saaresta tuli heti mieleen Madeira. Yritimme kalastaa taas, mutta nytkään ei tarvinut ryhtyä perkauspuuhiin. Kierrettyämme melkein koko Grenadan länsirannikon saimme satamalahden näkysiin, mutta myös hyvän sadekuuron. Sataman edustalla oli paljon huviveneitä ankkurissa, mutta me ajattelimme kokeilla laituripaikkaa. Grenada Yacht Club vastasikin välittömästä VHF-huhuiluun ja paikka järjestyi, tulipa veijari kumiveneellä ihan auttamaan.

Täällä vuorovesivaihtelu on niin vähäistä, että satamassa saattoi olla kiinteät laiturit – pitkästä, pitkästä aikaa. Huvittavasti samassa satamassa oli myös Jenkkiystävämme Sid. Hän oli tullut suoraan Kap Verdeltä tänne vain 16 vuorokaudessa! Kelit tosin olivat heille olleet suotuisammat, mutta silti melkoinen suoritus. Vaihdettiin kuulumiset ja kerroin vanteistamme yms kokemuksista. Myöhemmin Sid tulikin kertomaan, että hänen veneelleen oli tulossa seuraavana päivänä purjemaakari ja kerrottuaan hänelle vanteistamme purjemaakari kertoi ottavansa rikauskaverinsa mukaan ja he voisivat korjata vanttimme sivuhommana edullisesti. Näin tämä käy – aina kannattaa höpistä ja kuin tyhjästä tulee ratkaisu.

Grenada Yacht Club, St. Georges


Illalla kävin vielä etsimässä viranomaisia sisäänkirjautumisseremonioita varten, mutta pitkän kävelyn ja oikean paikan vihdoin löydyttyä (toisen marinan sisällä, isojen laiturien vieressä) kävi ilmi, että paikka oli kiinni. No, huomenna sitten uudestaan, mutta kumiveneellä. Ei niin huonoa etteikö hyvääkin: matkalla eräs veijari tuli kauppaamaan mangoja ja pienen neuvottelun jälkeen sain ostettua ne häneltä vajaalla 3 Barbadoksen dollarilla. Myöhemmin ilmeni tämän olleen aika edullinen hinta. Ja ne mangot maistuivat! Aamulla kävin soutamassa viranomaisten luo ja sisäänkirjautuminen ja tulli oli hoidettu hetkessä - positiivinen yllätys. Toisaalta muutamassa muussa paikassa sama onnistuu jopa sähköisesti!

Iltapäivällä sovittuun aikaan veijarit ilmestyivät paikalle ja tempaisivat toisen vanteista mukaansa malliksi. Kaverit eivät olleet ekaa kertaa kiipeämässä mastoon: olin jo vinssaamassa rikausmiestä mastoon kun purjemaakari totesi sen olevan hidasta ja pyysi päästä tilalleni. Tämä kelpasi ja heillä oli seuraava taktiikka: mastoon kapuava nykii itseään ylemmäs, jolloin samaan aikaan alhaalla oleva kaveri kiskoo nostinköydestä löysät pois. Veijari oli ensimmäisillä saalingeilla ennenkuin kissaa ehti sanoa. Käyhän se näinkin toki...


Vantin katkenneet säikeet

Veijarit ottivat vantin mukaansa ja lupasivat palata klo 16 jälkeen ja valmista olisi seuraavana päivänä. No, pienen väärinkäsitysten jälkeen kävi ilmi, että klo 16 tarkoitti juurikin seuraavaa päivää, joskin kaveri tuli vasta klo 18 ilmoittamaan, että heillä on hieman ollut ongelmia päivällä, mutta huomenna uudet vantit tulisi iltapäivällä. Näin myös kävi ja veijarit asensivat uudet vantit asiantuntevasti sekä tarkistivat samalla muunkin rikin – kaikki ok. Nyt saatoimme lähteä jatkamaan matkaamme myös purjeilla.

St. Georgesissa on suojainen satama-allas, josta löytyy kaksikin satamaa: meidän käyttämä Grenada Yacht Club sekä uusi Port Louis. Kustannustietoisille tiedoksi, että GYC veloitti yhdestä yöstä 15 eur sis suihkut, wc, roskat sekä internet. Pyykki puolestaan oli yhteensä 7 eur pesu ja kuivaus. Vastaavat palvelut löytyivät myös Port Louisin puoleltakin, mutta liki tuplahintaan. Satama-altaassa oli myös muutama vene ankkurissa, eli se olisi kaiketi edullisin vaihtoehto.

Lisäksi kaupungissa oli ns. vanhasatama, Carenage, joka oli lähinnä paikallisten kalastuslusten ja muutaman muun yhteysaluksen käytössä. Täältä löytyi myös lähin automaatti, joka tosin antoi vain 2 000 EC$ (noin 500eur), seuraavina päivinä saatiin sitten nostettua lisää. Kävelimme kylillä ja löysimme nopeasti matkaveneilijöiden tärkeimmät kohteet: venetarvikeliike sekä kaupat. Hyviä kauppoja oli kävelyetäisyydellä parikin ja molemmilla oli rannassa laituripaikat kumiveneellä saapuville asiakkaille – ilmeisesti kaupatkin tajuavat matkaveneilijät merkittävinä asiakkaina.

Carenage

Kävimme myös syömässä muutamassa paikallisessa ravintolassa ja voidaan sanoa, että ruoka oli hieman erikoista, mutta pääasiassa hyvää. Paikallinen erikoisuus on roti, joka on siis lähinnä iso lätty, jonka sisään on laitettua perunaa, currya sekä jotain lihaa, kalaa tai kanaa oman toiveen mukaan. Yllättävänkin täyttävä lounas. Myös hummeriannokset olivat erittäin maistuvia.

Paikallisessa ravintolassa, BB's Crabback


Lauantaina aamupäivällä sanoimme hyvästit kuukauden miehistössämme olleelle Ericalle, joka suuntasi Trinindadin ja Lontoon kautta Suomeen. Pitkästä aikaa olemme kaksin ja lähdemmekin viettämään joulua Grenadan eteläosien ankkurilahtiin, tarkemmin Prickly Bayhin. Täällä on myös mahdollista nostaa vene ja telakkaa onkin kehuttu meille hyvästä palvelustaan. Saapa nähdä mitä tehdään.

Vaatimattomampiakin aluksia oli

St Georgesin maisemaa etelään


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti