Yhteenvetoa reissusta

Lupailin jo aiemmin yhteenveto reissusta ja tässä tulee ensimmäinen osa.

Numeroina:

• yli 9 000 merimailia
• 2 244 nm / 17,5 vrk - pisin yhtämittainen siirtymä
• 421 päivää reissussa
• 217 yötä satamassa
• 170 yötä Karibialla
• 192 päivää liikkeellä
• 120 eri satamaa/ankkuripaikkaa
• 88 yötä ankkurissa
• 60 yötä poijussa
• 48 nm - keskimääräinen siirtymä
• 45 yötä merellä 
• 30 suomalaispurjevenettä nähtiin Itämeren ulkopuolella
• 20 eri maata (ja pari erikoisaluetta)
• 17,6 solmua - huippunopeus
• 2 venehinausta (me hinasimme muita)
• 2 puhki kulunutta perälippua
• 2 uutta veneilykerhojäsenyyttä
• 1 ankkurin pettäminen
• 0 - lämmittimen käyttötunnit

Satamamaksuista on kyselty ja niistä löytyy ihan oma listaus, mutta sitä odotellessa ohessa vähän tilastoa (perustuen 10,75 metrin purjeveneeseen, yleensä sama maksu aina 12-metriseen asti):

• Keskimääräinen satamamaksu oli noin 22 euroa/yö 
• Keskimääräinen poijumaksu oli noin 9,5 euroa/yö

Näistä pitää huomioida se, että satamamaksut tulivat pääosin Euroopasta ja poijumaksut Karibialta. Ankkurissa oltiin Euroopassa vain 9 yötä, joten painotus niidenkin osalta Karibialla. Satamamaksuihin kuului Euroopassa Itämeren jälkeen lähes aina myös sähkö, Karibialla ei ja siellä myös vedestä piti maksaa erikseen. Monesti suihkutkin maksoivat erikseen. Kovimmat satamamaksut olivat USVI:lla, jossa maksu oli yli 60 euroa/yö. Edullisimmat satamayöt olivat ilmaisia, mutta näitä ei matkalle tullut montaa. Netti kuului osassa paikoista hintaan, osassa lisähinta oli pieni, mutta muutamissa paikoissa typerä luokkaa 6€/50min.

Äkkiä katsottuna näyttää kuin olisimme olleet pisimpään USVI:lla, mutta näin ei ole. Kun lasketaan eri maille kuuluvat alueet, näyttää eniten käytyjen maiden lista tältä:

• Ranskan alueilla 60 vrk
• Portugalin alueilla 44 vrk
• Espanjan alueilla 38 vrk

Polttoainetta kului alkumatkasta aika paljon, mutta Biskajan jälkeen kulutus "romahti". Diesel oli Euroopassa aika kallista, noin 1,4-1,8€/litra, mutta Kanarialta Karibialle dieselistä pyydettiin enää noin euro litrasta. Poikkeuksina Euroopassa olivat ainakin Helgoland sekä Guernsey, joissa menoveden litrahinta oli reilun euron.

Paluu normaalielämään

Aika nopeasti palattuamme saatiin avaimet asuntoon ja aloitettiin muutto. Pari varastoa tyhjennettiin ja haettiin Ikeasta pari kuormaa ja kas - kämppä oli aika pitkälti sisustettu. Vaikka kämppä ei ole turhan iso, vain 50 m2, niin tilaa tuntuu olevan ruhtinaallisesti. Veneestä muuttaessa kaikki tuntuu isolta ja jopa luksukselta. Vaikka merinäköalaa ei enää ole, tuo sauna, astinapesukone ja parveke tiettyä mukavuutta. Kyllä nämä mukavuudet ovat ihan kivoja eikä hyvät sängytkään ole pahasta. Ja kaikki tämä tila - päätä ei lyö mihinkään!

Uusi näkymä ulos

Salongilla on kokoa!

Monet ovat kyselleet oliko reissu tekemisen arvoinen. Oli, ehdottomasti. Ei oikein voi verrata aiempiin lomareissuihin. Paljon ehdittiin kokea, näkeä ja uusia ystäviäkin tuli matkalta. Välillä oli haasteita ja jänniä tilanteita, mutta myös hienoja onnistumisia ja riemuakin riitti. Eniten on kysytty mikä oli paras paikka. Tähän on vaikea vastata lyhyesti, sillä yksiselitteisesti parasta paikkaa ei ollut, mutta oli monia eri tavoin hienoja ja mieleenpainuvia paikkoja. Tässä vähän listausta joitakin niistä kronologisesti:

Groningen, Hollanti 
- yllättävän viehättävä kaupunki kanavan varrella, satama aivan keskellä kaupunkia. Paras kanavastoppi. Kokonaisuutena Standemast route oli kokemus, jota ei voi kokea missään muualla.

Beaucette, Guernsey
- täällä erinomainen (satama)palvelu, hieno ympäristö ja loistava tunnelma.

Espanjan Riakset yleisesti
- todella mukavia pikkukyliä, hienoja ankkurilahtia ja kaunista luontoa.

Cascais, Portugal
- kallis satama, mutta todella kaunista, voi myös olla ankkurissa.

Porto Santo, Madeira
- todella mukava satama ja ankkuripaikka, mukava ja rauhallinen kylä. Täällä oli upea tunnelma.

Carricou, Grenada
- Rauhallinen saari, joka tarjosi todella leppoisan ilmapiirin. Täällä olisi voinut olla pidempäänkin.

Rodney Bay, St Lucia
- Ei niinkään ehkä kaunis, mutta täällä todella hyvät palvelut, aina hyvää seuraa ja ruokakaupoissa hyvä valikoima lihaa ja muita tuotteita

Saltwhistle Bay, SVG
- hienot maisemat, upea ranta, kiva saari, vaikkakin vähän ruuhkainen. Täällä tuuli ei niin haitannut verrattuna läheiseen Tobago Caysiin.

Mustique, SVG
- hieno yksityissaari, jonne ei varmaan olisi muuten ollut koskaan mahdollisuutta mennä. Täällä oli todella siistiä ja palvelu oli koko Karibian parasta. Viihdyttiinkin kokonainen viikko.

Iles Des Saintes, Guadeloupe
- Kiva saariryhmä Guadeloupen eteläpuolella. Pala Ranskan maaseutua istutettuna Karibialle; hyviä ravintoloita, hienot näköalat ja ilmapiiri. Täälläkin viihdyttiin viikko.

English harbour / Falmouth harbour, Antigua
- Ihan hienoja paikkoja ja English harbourin historiallinen miljöö oli käymisen arvoinen, mutta erityisen vaikutuksen tekivät superjahdit. Vaikka muuallakin nähtiin isoja veneitä, oli kattaus täällä huikein.

Great Bird Island, Antigua
- Upea saari, jolla hyvin vähän muita veneilijöitä. Täällä oli sitä mielikuvien Karibiaa ja siitä nautittiin. Hyvät sukelluksetkin.

Deep Bay, Antigua
- Melko tavallinen ankkurilahti hiekkarantoineen, mutta viereinen kukkula tarjosi vanhan linnoituksen ja upeat näkymät. Itse lahdesta löytyy vanhan hylky, joka oli loistava snorklauskohde!

Ile Fourchue, St Barts
- Karun kaunis autiosaari, jossa ilmaiset poijut ja paljon vaelleltavaa - saaren kukkuloille pääsi kiipeilemään ja näkymät olivat kerrassaan upeat.

Gorda Sound, BVI
- Vähän turhan suosittu paikka, mutta syystäkin: kaunis alue, paljon rantoja ja vielä palveluitakin.

The Baths (tai viereinen Trunk bay), BVI
- Upeat hiekkarannat, "kivet", hyvin rauhallinen "oma" lahti. Täällä käytiin useamminkin.

St Johnin lahdet yleisesti, USVI
- Luonnonsuojelualueen lahdilla upea luonto - kävelyreittejä, hiekkarannat, grillausta rannalla, villiaasit jne. Täällä oli loistavat snorklauspaikat ja bongattiin vedestä hai, kilpikonna, barracuda ja paljon muuta. Varmaan vajaa kuukausi koluttiin näitä paikkoja.

Gotska Sandön, Ruotsi
- Saari, joka on aina ennen ohitettu, mutta joka oikeasti tarjoaa ihan järkevän pysähtymispaikan melko monessakin purjehduskelissä. Ankkurin pito oli hyvä, hienot hiekkarannat ja kauniit maisemat. Vähän kuin joku Karibian saari, mutta ei kuitenkaan.

Muuten paluu normaalielämään on sujunut hyvin ja kotona on jo netti, Aku Ankka on tilattu ja toinen meistä on ehtinyt aloittaa jo työtkin. Vene on nyt jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, sattuneesta syystä, mutta johan siellä ehdittiinkin olla. Jotenkin tuli veneilyähky, joten saattaa olla loppukauden veneilyt aika vähissä. Olen tehnyt yhteenvetotaulukkoa reissusta ja eiköhän se tule laitettua seuraavaksi. Aika moni on ollut yhteydessä milloin mihinkin liittyen ja se on ihan ok, niin mekin kysyimme muilta menijöiltä ennen omaa lähtöä ja saimme paljon apua ja hyviä vinkkejä.

KOTONA!

Saapumista kotisatamaan Espoon Haukilahteen juhlittiin asianmukaisesti samppanjalla ja kakulla. Hieman haikea, mutta samalla iloinen olo. Tulipahan tehtyä. Kiitokset myös kaikille blogin lukijoille - ihmeen paljon teitä on ollut!

Laitetaan tänne vielä myöhemmin yhteenvetoa ja tilastotietoa reissusta eri näkökulmista.

Suomenlahdella kohti kotia

Menimme viikonlopuksi mökille. Ensin pysähdys Kasnäsissä täyttämään vesileilit ja ruokavarasto, sitten kohti mökkiä. Matkalla nähtiin merikotkanpesä - loiston päällä! Ilmeisesti pesää ei rohjettu siirtää. Illaksi sitten päästiin mökin laituriin. Tätä oli jo hiukan odotettukin: saunomista, uimista, grillausta ja joutenoloa Suomen suvessa. Kelit olivat ihan ok ja vesi hämmentävän lämmintä (25‘c). Sinilevästä ei ollut tietokaan, eli kesää parhaimmillaan. Superkuukin tuli näyttäytymään.

Poimittiin samalla mökiltä kyytiin joitain sinne jätettyjä tavaroita. Joillain on muuttoauto, meillä on muuttovene. Kelit muuttuivat epävakaiksi, luvattiin sateita ja ukkosiakin riitti, joten mökkeilystä nautittiin vain muutama päivä. Sitten suunnattiin Bärösundiin. Matkalla ihmeteltiin merimetsoyhdyskuntaa puissa. Ensin tuhoavat luodot ja nyt puita... Ehkä asialle pitäisi hiljalleen tehdä jotain.

Tuuli tuli mukavasti takaa ja välillä mentiin nätisti purjeilla. Keli oli nätti ja aurinko paistoi. Illaksi päästiin Bärösundin kaupan laituriin ainoana veneenä. No, yöllä tuli vielä pari venettä lisää. Aamulla kaupasta tuoreet eväät mukaan ja kas - aamulla laituriin eteemme oli tullut s/y Calimero! Kyseinen vene oli nähty pari vuotta sitten Karlskronassa kun se oli palaamassa vuoden reissulta Välimereltä. Maailma on pieni ja naureskeltiin veneittemme nimiä (ankka-merkitys Keski-Euroopassa) sekä höpistiin muita venejuttuja.

Iltapäivällä siirryttiin mukavassa purjehdussäässä veneseuramme saareen Kirkkonummelle. Rapsakka tuuli tuki toimintaamme kiihdyttäen Calimeran hyvään vauhtiin. Ei ole koskaan Porkkalan selkä taittunut näin nopeasti! Ja nyt pohja ties minkä levän valtaamana... Samalla väistettiin sateet ja ukkonen, jotka pyörivät mantereen yllä.

Tallklippanilla ei ollut muita, joten saunavuoroista ei ollut pulaa. Grillattiin ja saunottiin taas oikein hyvin. Merivesi tuntui viileältä ja lämpömittari paljasti sen olevan vain 16'c! Hyi! Sen sijaan sinilevää ei ollut ja vesi oli poikkeuksellisen kirkasta (näki noin 2 metriin). Illalla tuli taas sade ja ukkonen, mutta tämä tuntuu olevan nyt ihan vakio.

Seuraava päivä nukuttiin pitkään, syötiin hyvä aamupala ja iltapäivällä päätettiin, että lähdetään kotiin Espooseen. Vaikka vene on ollut kotimme jo tovin, tulee vene-elämä pian loppumaan. Viikonloppuna onkin edessä muutto oikeaan asuntoon sekä totuttelu normaaliin päivärutiiniin. Hassu ajatus, mutta oikein kivakin.

Takaisin Suomeen!

Gotska Sandön jälkeen oli vaihtoehtoina jatkaa Ruotsiin Sandhamniin, Suomeen Ahvenanmaalle tai vaikka Hankoon. Päädyttiin suuntaamaan Maarianhaminaan. Matka oli taas yön yli huitaisu, joten lähdettiin vasta iltapäivällä lounaan jälkeen. Tuuli tuli mukavasti sivulta ja edettiin hyvin purjeilla. Keli poikkeuksellisen lämmin, vene kulki ja purjehdus maistui oikein hyvältä, vaikkei nyt mitään nopeusennätyksiä tehtykään. Illalla tuuli kuitenkin lopahti kuin seinään.

Gotska Sandön

Yöllä oli taas suht valoisaa (oikeasti tämä on todella mukavaa ja erikoista varmaan monille kauempaa tulleille) ja matka eteni leppoisasti. Aamuyöllä sitten lähestyi aiemmiltakin öiltä tuttu ukkonen sateineen, mutta nämä onnistuttiin aika hyvin kiertämään. Sitten taas riitti tuulta ja Maarianhaminan itäsatamaan tultiin kivalla myötäisellä. Rännissä hymyilytti kun pulkka kulki täysin tasaisesti ja hyvää kyytiä.

Hirvi kalliolla

Tuuli takaa, mukavaa ja tasaista menoa

Naureskeltiin jo Gotska Sandön luona, että pitäisikö kokeilla kotiinpaluuta niin, että ei tarvitse maksaa satamamaksuja. Näin päätettiin ja jäätiinkin siksi Maarianhaminassa sataman edustalle ankkuriin. Jollalla mentiin rantaan (soudettiin, koska Johnsson ei suostunut yhteistyöhön), jossa käytiin kaupoissa, pankissa ja ostettiin Suomen matkapuhelinverkkoon menevä nettiliittymä - nyt netti pelaa veneessä loppuun asti. Illalla ankkuriin tuli vielä yksi ruotsalaisvene.

Bongaa Calimera

Ankkurissa lahdella

Maarianhaminen itäsatama

Paikka on ihan riittävän suojainen, vaikka välillä olikin puuskaista. Tuottipa tuulimyllykin sitten jotain. Aamulla lähdettiin jo klo 8.15, sillä halusimme kokeilla uutta reittiä - Lemströmin kanavan kautta. Kanavan luona on silta, joka avataan tasatunnein (kun on ajoissa paikalla) kesäisin klo 8-22. Vartti odotettiin ja sitten mentiin erään paikallisen veneen kanssa kanavan läpi. Ihan kiva ja nopeuttaa vähän matkaa.

Lemströmin kanava

Lemströmin kanava

Lemströmin kanava

Lemströmin kanava

Muuta liikennettä

Jatkettiin sitten Jungfruskäriä kohti välillä purjein, välillä kombinaattia ja sitten koneella. Viimeiselle pätkälle oli vähän turhan tiukka kulma yhdistettynä vähän turhan kireään tuuleen, joten tikkauksen sijaan mentiin koneella. Takaa tuli kuitenkin täysillä purjeilla ja suht kenossa Baltic 42, joka paineli ohi. Vähän katseltiin kaihoisasti Balticin nättiä menoa.

Jungfruskärillä oli yllättävän paljon veneitä, mutta meille oli hyvin tilaa - juurikin tuon Balticin vierestä. Kävi nopeasti ilmi, että olemme olleet ennenkin saman veneen kanssa samoissa paikoissa, olkoonkin että vuosia sitten ja meidän vanhalla veneellä. Illalla istuttiin ja höpistiin veneilystä Markuksen ja Malinin kanssa, hauskaa taas oli ja juustokakku varsin onnistunutta!

Seuraavana aamuna oli tarkoitus jatkaa matkaa, mutta hienoinen väsymys sekä sade olivat ajatusta vastaan. Niinpä jäätiin vielä yhdeksi päiväksi tänne. Jungfruskär on kaunis saari, joka tarjoaa luontopolkujen lisäksi muutakin ihmeteltävää. Saari kuului aiemmin puolustusvoimille ja muistona saarella on yhä mökiksi naamioitu tykki. Täällä on myös kiva grillipaikka sekä huussit. Satamamaksua ei ole, joten monessakin mielessä hyvä paikka. Meno oli yllättävän kansainvälistä, laiturissa kävi niin virolainen kuin puolalainenkin vene!

Jungfruskäriltä lähdettiin välipäivän jälkeen ja päädyttiin reilun 40nm jälkeen Helsingholmiin. Satama oli yllättävän täynnä, mutta suunnitelman mukaan iskettiin ankkuriin. Tämä on hyvä ankkuripaikka ja avoin vain itä-lounaistuulille. Käytiin maissa ostamassa jätskit ja naapurisaarilla viljeltyä perunaa sekä katseltiin veneitä ja ihmeteltiin kalojen suurta määrää. Täällä vesi (23‘c) oli muuten yllättävänkin kirkasta eikä sinilevästä ole tietoakaan. Illalla satama tuli täyteen ja ankkuriin viereemme tuli vielä 40-jalkainen Dufour.

Jungfruskärin laituri

Erilainen purkkari

Helsingholm

Helsingholm

Helsingholm

Sitten oli aika siirtyä Kasnäsin kautta Hankoon mökille nauttimaan (loppu?)kesästä, kunnon saunasta, joutenolosta ja muusta asiaankuuluvasta ennen paluuta Espooseen. SPOT-lähettimen käyttöaika taisi muuten tulla täyteen, joten sijaintiamme ei enää kannata sitä kautta katsoa.

Lastauskuvion yhteenveto

Pieni yhteenveto kiinnostusta herättäneestä lastauskuviosta, joka vihdoin saatiin päätökseen.

Meidän lisäksi muita veneitä oli noin 40 kpl, pääosin purjeveneitä. Laivan ruumaan laitettiin moottoriveneet ja kannelle purjeveneet mastot pystyssä. Mukana oli lähinnä keskikokoisia purkkareita: pienin oli alle 30 jalkaa ja suurin taisi olla 56-jalkainen Swan. Ruuman moottoriveneet olivat toki vielä suurempia. Hämmentävää oli se, että purjeveneet nostettiin ja säilytettiin kannella mastot ylhäällä. 

Purjeveneet nostettiin masto ylhäällä laivan kannelle

Itse rahtaus, veneen nosto ja lasku sekä kiinnitys hoitui varsin hyvin eikä siitä ole valittamista. Ammattilaisten hommaa. Sen sijaan kommunikointi ja tietojen saaminen Sevenstarilta oli usein hyvin vaikeaa. Monia asioita piti kysyä useita kertoja eikä välttämättä saanut siltikään tietoa. Tuntui myös siltä, että yhteyshenkilömme ei halunnut kertoa negatiivisia asioita lainkaan vaan harrasti tällöin radiohiljaisuutta. Uskomatonta oli myös se, että rahtilaskusta puuttui aluksi tilinumero, joten emme voineet maksaa laskua. Tätäkin piti useampaan kertaan erikseen pyytää ja lopulta saatiin, mutta jäi semmoinen olo, että sen puuttuminen olisi ollut jotenkin meidän vika.

Laivan aikataulu viivästyi melkoisesti ja välillä saatiin suoraan väärää tietoa - pystyimme itse katsomaan netistä missä laiva milloinkin oli ja laskemaan mikä aikataulu olisi mahdollinen. Lentolippujen osalta kannattaakin siis odottaa aivan viime tinkaan; paljon huolta ja stressiä olisi säästynyt, jos olisimme hankkineet liput vasta kun näimme omin silmin AIS-tiedoista, että laiva on lähtenyt edellisestä satamastaan kohti lastaussatamaamme. Niin tai näin, jotain tietoa tuli useampi viesti viikossa ja aivan loppuvaiheessa aikataulua vielä muutettiin nostojen osalta. Tämä venekohtainen nostoaikataulu sitten piti tunnilleen. Myös Southamptonin aikataulun kanssa oli pientä vaihtelua, mutta tässäkin viimeisin laskuaikataulu piti tai oikeastaan oli jopa hieman edellä. Ei kuitenkaan aiheuttanut meille ongelmaa.

Lastausta odoteltaessa Sevenstar tarjoutui maksamaan viivästymisten takia loppuvaiheen satamamaksut, jotka olivat meidän tapauksessa noin 500eur. Ihan kiva, mutta vaikka lasku toimitettiin heille jo 1.6. niin korvausta ei kuulunut. Lähetimme tiedot uudestaan ja he lupasivat hoitaa asian. Heinäkuun alussa ei ollut tapahtunut mitään, joten taas viestiä ja he lupasivat hoitaa asian hetimiten. Luottoa ei enää ollut hirveästi puheisiin, joten skeptisinä jäätiin odottelemaan.

No, kun mitään ei tapahtunut niin uudestaan yhteyttä ja nyt joku veijari ilmoitti, ettei tilitietojamme ollutkaan heillä (jotka toimitettiin kahdesti tilinumeroineen). Lähetimme tilitiedot jälleen kerran ja odotimme luvattua nopeaa suoritusta. Tätä ei kuulunut, joten taas yhteys Sevenstarille (tässä vaiheessa yhteyshenkilöitä oli ollut jo 5). He väittivät maksun lähteneen ja useamman viestin ja vakuuttelujen jälkeen antoivat oudon selityksen, että pankki oli sössinyt. Lupasivat silti tuttuun tyyliin laittaa rahat tulemaan. Lopulta näin kävikin, mutta liki 2kk ja monen monta painostusviestiä se vaati.

Kokonaisuutena voi sanoa, että itse rahti sujui oikein hyvin, mutta muu toiminta oli heikompaa. Ehkä odotan vain parempaa asiakaspalvelua, joka nyt jäi lopulta hyvin kauas. Ei tässä viimeisimmässä väännössä edes puhuttu kovin isoista rahoista, mutta ilman omaa aktiivisuutta olisi korvaus jäänyt saamatta. Todella heikkoa jälkimarkkinointia ja asiakkaan työllistämistä. Tiedä sitten miten muilla kävi.

Ehkä homman tekisi nyt hieman toisin, mutta itse rahtaus ei kaduta - paluu Eurooppaan sujui helposti ja on ollut aikaa pysähtyä eri paikoissa sekä nauttia myös paluusta ilman suurempaa stressiä. Ihmisillä oli monia syitä rahtaukselle: aikatauluhaasteet, ongelmia saada miehistöä, pienet lapset kyydissä jne. Oli syy mikä tahansa, voidaan kyllä todeta, että rahtaus on mukavuudenhaluisen ja vähän laiskan purjehtijan turvallinen valinta. Ehkä me olemme sellaisia.

Gotlanti: Visby, Lickershamn ja Gotska Sandön

Byxelkrokista lähdettiin aamulla ja aluksi saatiinkin purjeet hyvin vetoon, mutta Öölannin pohjoispuolella tuuli kääntyi perän ympäri. Muuten ei olisi ollut ongelmaa, mutta nyt aallot tulivat yhä sivulta ja heikko myötäinen ei riittänyt pitämään purjeita kireänä -> purjeet paukkuivat. Vaihdettiin hetkeksi Volvolle. Tunnin parin päästä sivuaallokko pieneni ja tuulikin tuli enemmän sivulta, jolloin purjeet toimivat taas hyvin. Aurinko paistoi, laitettiin musiikkia soimaan ulkokajareista ja meno oli mukavaa.

Matka ei ollut pitkä, alle 50nm, joten pian Gotlanti ja Visby näkyivät. Visbyn aallonmurtajan lähellä perässämme tullut ruotsalainen purjevene sai meidät kiinni ja jostain ihmeen syystä tuli ihan viereen. Sitten vieressämme se kääntyi meitä päin! Tarkoituksena heillä oli laskea isopurje, mutta ilmeisesti eivät katsoneet yhtään minne ohjasivat. No, Hanna sai väistettyä, joten kiusalliselta törmäilyltä vältyttiin. Huudeltiin vielä toisillemme, mutta naapuriveneessä eivät kai edes tajunneet tilannetta. Otimme pian itsekin purjeet alas ja jatkoimme satamaan.

Visbyn ulkosatamassa oli hyvin tilaa, mutta myös sisäsatamassa oli muutama vapaa paikka, mutta ne täyttyivät melko nopeasti. Täällä oli jo peräti 4 suomalaisvenettä! Nyt satamamaksuun (250Sek) muuten kuuluu 8h wlan-aikaa ja lisää voi ostaa 8h/10Sek. Meillä on paikallinen prepaid 3g-liittymä, joten datailu onnistuu muutenkin, mutta hyvä ja tervetullut lisäpalvelu (halvempi ja järkevämpi kuin aiempi). Tuo 3g-dataliittymä onkin ihan fiksu: toimii Ruotsissa ja Tanskassa kuukauden ja sisältää 1Gb dataliikennettä. Hintaa tällä oli 100Sek, eli noin 11euroa, ja samaan hintaan sai vielä mokkulan!

Visbyssä käytiin shoppailemassa, korjattiin vessa (taas) ja kierreltiin kaupungilla. Keli oli mitä mainioin ja väkeä riitti. Kallis oli kuitenkin selvästi jo hiljentynyt, vaikka olikin vielä auki. Pari päivää oltiin Visbyssä, mutta sitten jatkettiin Lickershamniin. Matka oli lyhyt ja vaihtelevan tuulen johdosta mentiin kombinaattia. Perillä hyvin tilaa ja 2 suomalaisvenettä. Satamamaksu 155Sek ilman sähköä.

Lickershamnissa on aina ollut mukava grillata aallonmurtajalla katsoen auringonlaskua, mutta nyt tuli sellainen sade, ettei ulkona voinut laittaa ruokaa. Sen sijaan mentiin uimaan! Vesi oli puhdasta ja itämeren mittakaavassa lämmintä, mutta ei silti Karibian tasoa. Freesasi kyllä ja olihan edellinen uimareissu itämerellä ollut yli vuotta aiemmin.

Aamulla satamassa oli enemmän suomalaisia kuin ruotsalaisia veneitä! Lähettiin sopivassa sivutuulessa kohti Gotska Sandön saarta. Olimme jo Karibialla höpisseet pysähtyvämme tänne joku kerta ankkuriin ja nyt oli sen aika. Siirtymä oli aika mukavaa purjehdusta ja yllättävän myöhään matala saari ilmestyi näkyviin.

Tuuli oli kaakosta, joten saaren luoteisosasta lähdettiin etsimään sopivaa ankkuripaikkaa. Näimme jo kauempaa pari venettä ankkurissa ja menimme samalle suunnalle, joskin rannemmaksi, jossa syvyys oli 4 metriä. Laskettiin tuttuun tyyliin riittävästi ketjua ja pakitettiin leka kunnolla kiinni. Aallot osuivat tähän hieman ja tuuli, noin 7-10m/s, nyki venettä. Ei kuitenkaan mitään uutta reissulla, joten asia ei edes häirinnyt. Pari vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan. Niin sitä muuttuu...

Seuraavaksi täytettiin kajakki ja melottiin rantaan. Saarta kiertää upea hiekkaranta, joka on rannassa aika pitkään matalaa. Teimme kohtuullisen kävelylenkin ja löysimme majoitusalueen, huoltorakennukset ja muut. Suurempia palveluita ei löytynyt, mutta eipä juuri kaivattukaan. Jotain Ruotsin puolustusvoimien kalustoa näkyi. Paluumatkalla kierrettiin saaren pohjoiskärjen kautta, jossa leveällä hiekkakaistaleella käyskenteli tuhansia lokkeja ja tiiroja. Täällä oli myös komea auringonlasku. Veneelle palattiin sundownereille. Yllättäen naapurivene ei laittanut mitään ankkurivaloa. Meillä ankkurivalon lisäksi on nippu aurinkokennovaloja ympäri sitloodaa.

Aamulla olo oli hieman kuin Karibialla: vene heilui, olimme ankkurissa, ilma oli lämmin (mutta ei kuuma), vieressä saari ja upea hiekkaranta. Merivesi (23‘c) oli paikoin turkoosia, mutta lähinnä sinilevästä johtuen. Kannella ollessa havaittiin, että taaksemme oli tullut yön aikana 2 purjevenettä. Onneksi eivät osuneet pimeään veneeseen... Lounaan jälkeen katsoimme sopivaksi jatkaa matkaa. Gotska Sandön oli kyllä pysähdyksen arvoinen, jota voi suositella - Itämeren Karibia! Pätkäisee myös sopivasti matkan Gotlannista Sandhamniin, Ahvenanmaalle tai muualle.

Ruotsiin: Kalmar, Sandvik & Byxelkrok

Rönnessä viihdyttiin lopulta viikko. Ehdittiin jopa korkata ilmatäytteinen kajakki, vaikka tuulten takia ei juuri satama-allasta pidemmälle ollut asiaa. Aikansa kuluksi Hanna myös hurautti bussilla Arnaugerin kylään ja tallasi vajaan 10km matkan takaisin Rönneen rantaa seurailevaa vaellusreittiä pitkin. Yhtenä iltana katsottiin AIS:ista, että s/y Ariel oli lähestymässä Bornholmia. Veneen kippari, Ari Huusela, aikoo syksyllä osallistua Route du rhum -purjehduskilpailuun, jossa purjehditaan yksin Ranskasta Karibialle (oikeasti rommi kai kuitenkin kulki juuri toiseen suuntaan). Ari oli nyt suorittamassa 1000nm purjehdusta, jonka kisajärjestäjät edellyttävät osallistujilta. Arin Pogo 40 on melkoinen kalikka, jolla ei jää jalkoihin. Paras kommentti Pogoista tuli s/y Homelessin Mikolta, joka hehkutti niiden helppohoitoisuutta - veneen voi pestä sisältä vaikka painepesurilla! :)

Ariel Rönnen edustalla

Ariel Rönnen edustalla

Kajakin pumppausta rannalla

Hanna koeajolla satama-altaassa

Vihdoin tuulet kääntyivät hieman järkevämmiksi ja lähdettiin matkaan. Kunnianhimoinen tavoite oli mennä Hänön lahden, tuon itämeren Biskajan, yli ja aina Kalmariin saakka. Lähdimme aamulla, jotta olisimme seuraavana aamuna perillä. Matka alkoi hyvin, mutta Bornholmin luoteiskärjessä tuulet vaikuttivat odotuksia huonommilta - nousukulma jäi yli 20 astetta vajaaksi. Lähdettiinkin sitten Hänön saarta kohti. Laivaväylän ylityksen jälkeen tuuli kuitenkin kääntyi ja pääsimme lähes haluttuun suuntaan Utklippania kohti. Aurinko paistoi ja oli hyvää purjehdusta, joten lisämailit eivät niin haitanneet.

Illalla tuuli heikkeni ja kääntyi vielä vastaisemmaksi, joten Utklippanin lähellä otettiin Volvo apuun. Alkuyöstä nähtiin ilotulitukset Karlskronassa ja ukkostakin, mutta se pysyi koko yön Öölannin yllä. Aamu tultiin purjeilla Kalmarsundia ylös sivutuulessa ja vähän ennen satamaa alkoi tietenkin sataa, joskin sitä kesti vain hetken. Satamaan saavuttiin klo 9 vuorokauden seilaamisen jälkeen. Ihan kiva pätkä ja yllättävän lämmin yö. Huomio kiinnittyi myös siihen, että vesi oli puhdasta - ei yhtään sinilevää. Aiemmat tuulet olivat kai hajoittaneet ne vähän mitä täällä oli.

Kalmarin satama oli puolityhjä ja saatiin hyvä aisapaikka perältä. Myöhemmin satamaan tuli yksi toinenkin suomalaisvene, mutta muuten veneet olivat ruotsalaisia ja saksalaisia. Seuraavana päivänä tuli pari suomalaista lisää. Tilattiin illaksi sauna ja klo 19 päästiin yli vuoden tauon jälkeen saunomaan! Kalmarin sauna ei suuria löylyjä tarjoa, mutta kelpasi tämäkin näin alkuun. Mentiin toki seuraavanakin päivänä, jolloin saunaseurana oli yläkerran yliopiston kesävaihtareita. Yksi saksalainen vaihto-oppilas kertoi asuvansa purjeveneessään satamassa!

Maanantai pyhitettiin shoppailuun ja lainattiin sataman pyörät kauppareissulle. Kalmarin satama on aika hyvä: 210sek satamamaksuun sisältyy netti, saunan voi tilata päälle ja pyöriäkin voi lainata maksutta. Sähkö maksaa erikseen (40sek), mutta Calimera on aika omavarainen, joten pärjätään hyvin ilmankin. Lisäksi pyykkäys on hyvin edullista (10sek). Viereinen kauppakeskus tarjoaa hyvät ostosmahdollisuudet ja venetarvikekauppa on ihan vieressä. Kyllä tämä on ihan hyvä stoppi.

Seuraavaksi oli siirtyminen Kalmarsundia pohjoiseen. Keli oli aivan tyyni, joten koneajoa. Ainoat sinikevät nähtiin Kalmarin sillan luota aina n. 10nm pohjoiseen asti. Ja sitten loppui. Borgholmin luona ihmeteltiin kuninkaallisten kesämökin, Sollidenin, edustalla päivystänyttä venettä. Ilmeisesti joku paparazzi, mutta kuninkaallisia ei näkynyt. Päätettiin jatkaa kohti Sandvikia, jossa olimme viime vuonna ja tykästyimme paikkaan. Matka vaikutti tylsältä, mutta kuinkas kävikään...

Kalmarin silta

Kuninkaallisten huvila

Noin 5 mailia ennen Sandvikia ihmeteltiin hassua ääntä, joka hetken arvailujen jälkeen paikannettiin ehkä noin 500m päässä olevaan purjeveneeseen joka käytännössä lillui paikallaan purjeet ylhäällä. Aavisteltiin jo syykin kun mentiin lähemmäs ja kyllä, moottoriongelmia ja tarvitsivat hinausta. Luonnollisesti otettiin vanhempi ruotsalaispariskunta hinaukseen. Tämähän kävi meiltä jo rutiinilla ja pian mentiin letkana kohti Sandvikia. Tuollaisen 33-jalkaisen, reilun 4t painoisen purkkarin hinaus hidasti vauhtia vain 0,7 solmua (kierrokset samat).

Hinattava vene

Tilanne naurattaa jo vähän - hinaushommissa taas
(huomatkaa tyylikäs aurinkokennovalo perämoottorin kahvassa)

Sandvikin edustalla kiikaroitiin satamaan ja kun laiturin päässä oli isompi väli niin otettiin ruotsalaiset kylkeen ja mentiin laituriin. Hyvä rantautuminen, johon haastetta toi vain toisen veneen peräsin ja sen asennot. Kaikki meni hyvin, mutta paikka oli meille liian lyhyt, joten siirryttiin toiseen kohtaan. Molemmat naapuriveneiden tyypit ottivat hyvin vastaan ja auttoivat hieman ahtaaseen koloon - toinen kehui suoritusta ja toiselta puolelta saatiin tervetulotoivotukset. Ystävällistä tai sitten aiempi entreemme oli ollut jo riittävän vakuuttava.

Ruotsalaispariskunta tuli vielä myöhemmin kiittämään avusta. Ongelman syy oli likainen diesel ja tukkeutunut suodatin. Kuulosti tutulta. Kerrottiin omista kokemuksista ja tarjottiin apua, mutta he eivät enää halunneet häiritä meitä, sillä heidän ystäväpariskunta oli tullut veneellä paikalle, joten ilmeisesti sieltä oli jo löytynyt apu. Sandvikissa on ihan asiallinen kauppa, josta saatiin taas täydennystä. Illalla vielä grillattiin. Satamassa on ilmainen wlan ja paikka on viihtyisä - oli kuin Ahvenanmaalla.

Vessamme on toiminut hieman heikosti Euroopan puolella ja nyt se ei suostunut enää tyhjentymään. Otettiin koko hoito taas paloiksi ja hirveän ähräyksen jälkeen saatiin tyhjennyskin toimimaan. Ongelman syy ei selvinnyt, joten jäi arvailujen varaan. Harmi vain, että joku kohta falskaa nyt hieman, jolloin käyttö on aika tarkkaa. Päätettiin jo aiemmin, että hankitaan uusi pytty sitten kotona, mutta katsotaan nyt tarviiko hoitaa asia jo ennemmin. Aika luksusta tämä purjehdus.

Sandvikissa herättiin kovaan sateeseen, mutta sade loppui ja sää kirkastui vielä aamupäivällä. Niinpä lähdettiin taas tyyneen kohti Byxelkrokia, jonne oli vain noin 15nm. Tämä pätkä ei ihmeitä tarjonnut, joskin mantereen puolella nähtiin synkkiä pilviä, mutta ne pysyivät siellä. Satamassa oli vielä kohtuullisesti tilaa ja jopa 2 muuta suomalaisvenettä - toinen peräti Jon 30! Täällä saatiin satamamaksua (200 Sek) maksaessa kaupan päälle tuore Praktiskt Båtägande.

Sandvikissa sade alkoi tietenkin kesken grillausten, mutta saatiin sapuskat valmiiksi ja syötiin sitten sisällä. Illan aikana satama tuli aivan täyteen, joten ei sesonki vielä ole ohi. Pari aiempaa kertaa täällä ollaan oltu heinäkuun alkupuolella ja kesäkuun lopussa, jolloin tilaa on ollut enemmän. Sade ja ukkonen jatkui yön, paikoin aika kovanakin, mutta aamulla oli kirkasta. Kalmarsund oli nyt nähty ja seuraavaksi olisi vuorossa Gotlanti.

Erilainen purkkari - ei turhia vantteja tai staageja

Byxelkrokin täyttä satamaa

Sade ja ukkonen lähestymässä