perjantai 30. toukokuuta 2014

Weekend in the Caribbean

Tällä kertaa vierailevana bloggaajana on Betsy, joka vietti miehensä Johnin kanssa huhtikuun lopussa viikonlopun veneillen kanssamme USVI:lla.

Our guest blogger this time is Betsy who, along John, spent a weekend with us in the USVI.

April 25-27, 2014

John and I had the opportunity to fly to the Virgin Islands and sail with Nikke and Hanna. It has been 8 years since we have visited with Nikke, and 16 years since he spent his year in the US with us. Time has flown, and now he has had the opportunity (again) to host his host parents. We arrived on Friday afternoon, short taxi ride from the airport to the Yacht Club and the reunion time! What a great weekend! Dinner watching the harbor on Friday, a delightful sail to St. John, swimming, watching sea turtles and amazing food on Saturday. Sunday came too quickly, and we had to return to St. Thomas to fly back to reality.

SY Calimera is a delightful sailboat, and the captains were wonderful to us. We had so much fun. Now, we wait for the Calimera to be loaded onto a transport ship, and hope that Niklas and Hanna have a few days to fly to FL to visit with us before they return to reality! Thank you so much for a weekend that we will remember forever. Love you both, Mom and Dad (US).

Transportation to the beach
Sea turtle
At the beach
Something at the beach
2 sailing boats and Jost Van Dyke (BVI) on the background
Hawknest bay

Paluu Eurooppaan

Kuten aiemmista tarinoista pystyi päättelemään, on aikamme Karibialla päättymässä. Suuntaamme kotia kohti, mutta teemme sen hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Moni kiroaa paluupurjehdusta takaisin (manner-)Eurooppaan epämiellyttäväksi, kylmäksi ja märäksi. Onpa vaaratilanteitakin ollut vuosittain, valitettavasti myös suomalaisille. Pari viikkoa sitten eräs Antigualla näkemämme brittivene oli saanut vuodon ja sitten ei saatu enää yhteyttä. Pari miehistön hätälähetintä oli aktivoitu, mutta niiden teho ei kestänyt kuin hetken. Etsinnät käynnistettiin ja pian lopetettiin, mutta yli 200 000 hengen vetoomuksen jälkeen uudelleenkäynnistettiin. Vene löytyi myöhemmin etsinnöissä - väärinpäin ja ilman köliä. Miehistön suhteen ei oikein ole toivoa kun eivät pelatuslauttaakaan ehtineet laukaista. Todella surullinen tapaus.

No, mietittiin paluukuviota ja päädyttiin lopulta lähettämään vene takaisin laivakyydillä. Tämä mahdollistaa verrattain helpon ja nopean paluun kotimantereelle ilman kelistressiä, mutta toisaalta tuo myös hieman kaivattua vaihtelua vene-elämään. Itse emme laivalla mene vaan kokeilemme vaihteeksi nopeampaa kulkuneuvoa, lentokonetta. Laivakyyti tuo ikävän lisäkulun, mutta todennäköisesti olisimme saaneet puolet summasta hajalle ylityksellä veneestä. Hieman harmittaa, ettei nyt nähdäkään Azoreita ja muutenkin reissusta pikkusen jää puuttumaan tuo mainostettu kylmä ja märkä paluu, mutta miellyttävämpää tämä kai näin on.

Tiedoksi kuvio tarkemmin niille, joita asia kiinnostaa tarkemmin:
Laivakyytejä Eurooppaan saa monilta saarilta ja näitä mainostetaan silloin tällöin venelehdissä ja muissa paikoissa. Pyydettin tarjouksia netin kautta useammasta paikasta ja hinnoissa oli suuria eroja: kallein oli yli nelinkertainen(!!!) halvimpaan nähden. Myös sisältö (kuuluuko vakuutus, venepukki yms) vaihteli. Näissä kannattaa olla tarkkana, lisähintaa tulee äkkiä useampi tonni. Myös lähtösatamalla oli väliä - ns. vapaasatamat ovat edullisempia ja tässäkin tulee helposti eroa kohtuullisesti hintaan. Veneiden rahtaamiseen erikoistuneet puljut osaavat homman hyvin, mutta onnistuu rahtaus kuulemma ihan kohtuullisesti myös muilta rahtialuksilta - silloin pitää vain juosta itse enemmän järjestelemässä kaikkea.

Päädyimme valitsemaan alan suurimman toimijan, Sevenstarin, jonka tarjous oli kokonaistaloudellisesti edullisin. Lisäksi he antoivat vielä lisäalennusta, sillä samaan kyytiin tulee myös s/y Katariina. No, kyytimme siis lähtee St Thomasilta ja menee Southamptoniin Britteihin. Haasteena on ollut se, että laiva oli valmiiksi jo hieman myöhässä ja sitten se jumitti Meksikossa. Lastausta on siirretty jo pari viikkoa, mutta minkäs tekee. Tämä on ollut erityisen ikävää, sillä ehdimme jo hankkia lentoliput, joita ei voinutkaan käyttää. Laiva vihdoin pääsi liikkeelle ja on nyt täällä. Laivayhtiökin tuli vastaan ja korvaa satamamaksumme täällä. Se on kiva, sillä lasku on luokkaa 700 usd.

Saimme muutettua lisähintaan lentomme, joten ei käynyt kovin huonosti. Täältä yksi kätevimmistä yhteyksistä on Norwegian, jolta saa suorat lennot Floridasta Skandinaviaan alle 200 euron! Valitsee vain haluamansa kaupungin. Ajatuksenamme on lastauksen jälkeen lentää ensin hetkeksi Miamiin ja sieltä sitten Eurooppaan odottelemaan laivaa. Saapa sitten nähdä kuinka aikataulu pitää ja tuleeko uusia mutkia matkaan. No, eiköhän sitä jotain tekemistä keksi.

Laivaan tosiaan tulee noin 50 venettä: moottoriveneen ruumaan ja purjeveneet masto pystyssä kannelle. Lastaus vie noin 5 vrk, eli aika hidasta, vaikka tyypit painaa ihan pitkää päivää. Täällä on ollut vajaan viikon sisään jo 4 venerahtilaivaa, joten ihan pieni bisnes tämä ei ole. Laivat kuskaa veneitä paitsi Jenkkeihin niin erityisesti Eurooppaan, Britteihin ja Välimerelle. Lastattavien veneiden koot ovat alle 10 metrin pikkukipoista aina noin 50 metrin megajahteihin asti. Melkoista touhua.

Ei meidän rahtialus, mutta hyvin samanlainen lastattavana. Huomaa laivan nimi.

Yhteenvetona ja neuvoina venerahtaukseen liittyen voisi sanoa seuraavaa:
- pyydä useita tarjouksia, vertaile ehtoja ja valitse sopivin
- alennusta voi saada aikaisella varauksella (yli 6kk etukäteen)
- jos tietää toisen kiinnostuneen niin kysy alennusta 2 veneelle
- aika paljon saa soitella ja kysyä asioita, sähköposteihin ei juuri vastata ja puhelut täältä kalliita (Ranskan saarilla EU-hinnat)
- aikataulu on lähinnä ohjeellinen, myöhästymiset (2-6vko) ovat yleisiä
- lentoliput, hotellit yms kannattaa ottaa kun lastausaika/päivä on varma
- veneen paperit oltava kunnossa ja mukana
- voi myös ostaa veneen toimituksen laivan luo/luota molemmissa päissä, mutta tämä maksaa lisää ja edellyttää satamapaikkaa mahdollisesti pitkäksikin aikaa, joka St Thomasilla on todella kallista. Muualla varmaan halvempaa.


St Thomas / USVI, pt 2

St Johnilla pyörimme vielä muutaman päivän ensin Caneel bayssa ja sitten tutussa Francis bayssa. Francis bayssa putsattiin veneen pohjaa ja järjesteltiin tavaroita. Saatiinpa sisätilojakin ehostettua. Ja tietenkin käytiin grillaamassa. Saattoi olla viimeiset grillailut Karibialla, joten juhlan kunniaksi laitettiin kunnon pöperöt ja juhlistettiin tapahtumaa lopuksi amerikkalaiseen tyyliin kellumalla rantavedessä, mutta oluen sijaan mukillisilla laadukasta kuplivaa. Hyvin nekin riittivät matkassa. 

Pieni miinus hyttysistä, jotka pyörivät pöydän luona. Neljäs kerta grillatessa tässä ja nyt ihan päiväsaikaan auringon paistaessa hyttysiä ja hiekkakärpäsiä riitti riesaksi. Juuri tästä syystä päädyttiinkin veteen, jonne ötökät eivät niin tulleet. Yksi hassu välikohtaus nähtiin kun linnut kävivät ruokailumme jälkeen norkoilemassa pöydästä jäämiä. Kun mitään ei löytynyt, lensi yksi lintu grillin suhteellisen lämpimälle ritilälle. Ei ollut todellakaan pitkään ritilällä, mutta samassa rytäkässä pelästyivät muutkin linnut kauemmaksi. Sitten uteliaita ei enää ollutkaan.

Toinen hauska tilanne oli kun lähdettiin takaisin veneelle. Lykittiin jollaa syvemmälle ja kun jo valmiiksi uitiin niin uitiin sitten koko matka veneelle jollaa vetäen. Naapuriveneen vanhempi saksalainen rouva varovasti tiedusteli mikäli tarvitsisimme apua. Emme tarvineet apua ja sanoimme vain säästävämme polttoainetta. Mahtoi nuukat saksalaiset luulla meitä todellisiksi laihialaisiksi. No, toki perämoottorin polttoaine alkaa olla lopussa, joten puolitotuutta tässä oli kuitenkin.

St Johnilta siirryttiin sitten St Thomasille ja Crownbayn ankkuripaikalle, jossa s/y Katariina olikin jo. Täällä on veneitä ankkurissa ja poijussa Water islandin suojassa. Poijujen vuokraus on mahdollista, hinta on 15-30usd/yö. Veneet kieppuvat hieman, joten poiju on ihan hyvä vaihtoehto. Me otimme yhteyttä marinaan ja saimme kuin ihmeen kaupalla sataman ainoan vapaan paikan. Yllättäen täällä oli paikoille oma jonotuslistakin, mutta sillä ei ollut juuri merkitystä. No, saipa Katariinakin seuraavana päivänä paikan yhden veneen päästä vierestämme.

Satamahinnoista voi sen kertoa, että tämä Crownbayn marina on se kaupungin edullisempi vaihtoehto vajaan 90 dollarin vuorokausitaksalla. Toinen, se kalliimpi satama, olisi kuulemma ollut jo yli 110usd/yö. Ja näihin ei kuulu tippaakaan vettä tai edes sähköä. Ja jotkut vielä valittaa hintoja Suomessa... No, rehellisyyden nimissä koko reissulla kaikissa paitsi yhdessä paikassa on sähkö ollut halvempaa kuin Hangon itäsatamassa. Toisaalta siinä satamassa ei edes köyty, nähtiin vain hintalappu.

Voin laittaa myöhemmin tilastoa reissun satamamaksuista, satama/poiju/ankkuripaikka-jakaumasta ja muusta, excelit pyörii tietenkin taustalla. Nyt voi jo sanoa, että Karibialla ei Rodney bayn lisäksi olla juuri oltu satamissa: Kerran Grenadassa, kerran Guadeloupella ja St Thomasilla. No, täällä poijutkin maksavat, monesti 30usd/yö, ja ovat vielä pakollisia tai sitten ankkurointisyvyys vapaissa paikoissa on yli 15m, mikä tuottaa haasteita (meillä ketjuköysi-yhdistelmän pituus on n. 75m, joten se on tiukoilla, mutta swingaustilaakin ympärillä pitää olla melkein sama).

St Thomasilla oli nyt enemmän aikaa kierrellä, vaikka venettäkin laitettiin siinä sivussa. Kävimme mm. risteilijälaiturin luona olleessa tyhjässä ostosparatiisissa, pääkylässä Charlotte Amaliessa sekä pyörimme muuten ympäri lähimaastoa. Ilkan vinkin perusteella löytyi hyvä ja edullinen pesula ja käytiinpä kaupasta hakemassa amerikan tuotetta kotiin vietäväksi. Täältä löytyy pikkukaupoistakin mm. grillauskastikkeita aivan levoton määrä - omaa suosikkia, smoky hickorya, löytyy jopa viitenä eri versiona! Myös salaattikastikehyllyltä löytyy tuttu Ranch useassa eri merkissä. Ja weber on käynyt kuumana.

St Thomas on lähinnä turisteille suunnattu saari, jonne väkeä tulee pääosin risteilylaivoilla (niillä Suomessa rakennetuilla) sekä lentokoneilla. Kaikilla on sama päämäärä - loma. Siinä missä Tortola ja BVI oli myös veroparatiisi, jää USVI jalkoihin. Meno on kuitenkin amerikkalaista ja jenkkituristeja on täällä paljon. Parhaimpaan sesonkiin varmaan liiaksikin. Toisaalta muut turistit sitten melkein puuttuvat - ei täällä veneilijöiden lisäksi katukuvassa oikein muita ulkopuolisia näe.

Siinä missä St John tarjosi runsaasti mukavia, suojaisia ja turvallisia lahtia upeine hiekkarantoineen unohtamatta vaellusreittejä ja koralliriuttoja, jää St Thomasin tarjonnaksi suuremmat kaupat, satamat ja palvelut. On täälläkin pari hiekkarantaa ja pari poukamaa, mutta saaria ei voi oikeasti edes verrata. Toisaalta täällä on saarella järjestetty (lähinnä kai risteilyturisteja varten) erilaisia viihdytyksiä, joskin lähinnä shoppailuun perustuvia, joten ei täälläkään aika käy tylsäksi. Kovin erilaista vain.

St Thomasin pääkylä on aika pitkälti erilaisten helyjen ja muun verovapaan tavaran kauppakeskittymä. Vähän kun menee sivuun niin voi nähdä pilkahduksia vanhasta loistosta, mutta paikat on nyt aika heikossa kunnossa ja pääkatujen jälkeen on suht autiota. Tässä suhteessa moni muu risteilylaivojen satamakaupunki tarjoaa varmasti parempaa. No, onhan täälläkin nättiä ja korkeammalta hienot näkymät.

Niin tai näin, aikamme Karibialla alkaa olla ohi ja nyt valmistellaan jo paluuta. Emme jatka matkaa sen enempää länteen tai pidemmälle etelään. Pari erityistä paikkaa jäi nyt näkemättä, mutta kaikkea ei voi saada. Aika paljon ehdittiin ja ei tässä hirveätä kiirettäkään tarvinut pitää. Viimeinen kuukausi on neppailtu tässä n. 25mailin säteellä. Onpahan siirtymät olleet helppoja ja nopeita.

Kunhan ehtii niin laitetaan pieni yhteenveto Karibiasta. Moni kyselee "mikä oli hienoin paikka?" tai "minne kannattaa mennä?" jne. Näihin ei ole yhtä vastausta - kaikki riippuu olosuhteista, fiiliksestä ja seurasta sekä mahdollisesti jotain muusta muuttujasta. On kuitenkin muutamia paikkoja, joita voimme suositella lämpimästi. Niistäkin myöhemmin. Tai tarkimmat lukijat ovat ehkä huomanneetkin muutamissa kirjoituksissa suosituksiamme. 

East meets west tjsp. Viimeinen lonkero ja reissun eka Budweiser.

Soutuvene. Näillä siis soudetaan Atlantin yli. Vähän vanhan E-type Jaguarin muotoilua...

Konttialus, jota siirretään hinaajilla.

Hanna ja Ilkka St Thomasin huipulla

Crown bay ylempää katsottuna

Charlotte Amalien päälahti

Charlotte Amalie

Illallista

Ruokailu

Grillausmiljöö

Weber

Grillausta

Ruokailua

Kuvassa 4 Suomessa tehtyä vesikulkuneuvoa

USA, USVI ja Tanska

Katukuvaa rantatieltä - liikenne on vasemmanpuolinen

Charlotte Amalie

Tourism oriented policing

Paikallinen paloasema

Charlotte Amalien lahti

Rantatie ja taustalla vanha linnoitus, Fort Christian

Katukyltit ja -nimet yhä tanskaksi

Katukuvaa, Charlotte Amalie

Katukuvaa, Charlotte Amalie

Weber tulilla

maanantai 19. toukokuuta 2014

St John, pt 2 / USVI

Soper's Holesta lähdettiin kevyessä myötätuulessa St Johnille. Matka oli lyhyt ja tuttu. Hawksnest bayn kierrettyä huomattiin Resortin nurmikentällä eläimiä, jotka paljastuivat kauan etsimiksemme villiaaseiksi! Aasit kirmasivat pitkin aukeaa, osa jopa hyppi, toiset muuten vain nojailivat toisiaan vasten ja leikkivät keskenään. Kyseessä oli isompi ryhmä aaseja, yhteensä vajaat 10 yksilöä. Järkkärillä saatiin napsittua jokunen kuvakin.

Tässä vaiheessa nähtiinkin jo s/y Katariina edessämme ja Ilkkakin ilmestyi pian kannelle. Asiantuntijoina neuvoimme siirtymään pykälää idemmäksi poijuun, jolloin resortin (ilmainen) netti toimii veneelle. Niin se vain on - suojaisen ankkuripaikan sijaan nettiyhteys määrää minne mennään, joskin tietyt edellytykset pitää täyttyä. Netti toimi tabletilla jopa veneen sisällä, eli hyvä paikka todellakin. Tämä Caneel bay on muuten hyvä, mutta vähän swelli ja kauempaa menneiden yhteysaluksien aallot välillä keinuttivat venettä.

Ilkka tuli veneelle ja siinä sitten vaihdettiin muutaman kuukauden kuulumiset. Viimeksi nähtiin tammikuun alkupuolella St Lucialla ja silloin lähdettiin kiertämään saaria hieman eri taktiikalla, mutta niin vain suht samat paikat nähtiin. Täällä alkaa matkaveneet käymään pikkuhiljaa vähiin. Monet ovat jo lähteneet kohti kotia tai seuraavaa paikkaa pakoon hurrikaanikautta, mutta myös vuokraveneet seisovat lähinnä satamissa. Sesonki on selvästi lopussa, vaikka keliä piisaa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa ulkoilua ja patikoimme Cruz bayhin, missä kirjauduimme maahan, kierreltiin hieman kylää ja käytiin kaupassa. Kaupasta muuten ostettiin ekat oluet veneelle sitten Kanarian - veneen omat varastot riittivät aika pitkälle. No, Amerikassa kun ollaan niin Budweiseria tietenkin tuli. Kävelyllä nähtiin eräällä takapihalla ensin pari iguania ja sitten niitä olikin jo yli 10 melkein yhdessä ja samassa läjässä! Kaikki sulassa sovussa ja tuhdissa kunnossa. Eipä olisi uskonut iguaneja laumaeläimiksi. Harmi vain, ettei ollut kameraa mukana.

Veneille palattua siirryttiin suojaisempaan Francis bayhin, jossa on luontopolkuja sekä useampi grillauspaikka. Lyhyellä matkalla räpsittiin toistemme veneistä kuvia. Iltapäivän päätteeksi mentiinkin rantaan grillaamaan. Tällä kertaa tarjolla oli pihvien lisäksi bratwurstia, tikkuleipiä sekä maissia ja pikanttina lisänä salaatti. Välillä meinasi jo alkaa sataa, mutta lopulta selvittiin lyhyellä tihkusateella. Yöllä ja seuraavana päivänäkin tuuli puhalsi puuskaisesti, joten tuuligeneraattorikin teki ihan kohtuullisesti virtaa.

Hanna ja Ilkka lähtivät patikoimaan saaren hienoja luontopolkuja, Nikke jäi veneelle kunnostuspuuhiin. Reitti kulki Leinster bayn kautta kukkuloiden yli saaren toiselle puolelle Coral bayn kylään. Sieltä sitten bussilla saaren keskiosaan ja Cinnamon bay trailia pitkin takaisin saaren pohjoispuolelle. Viiden tunnin retken aikana nähtiin hienoja maisemia ja ehdittiin tutustua jos jonkinmoisiin kulkijoihin, mm. hellemekkoihin ja varvassandaaleihin sonnustautuneihin jenkkityttöihin, joilla ei sopimattomasta varustuksestaan huolimatta ollut vaikeuksia kulkea samaa vauhtia kivikkoisia ja mäkisiä vuoristopolkuja. Viimeinen pätkä kahden rannan välillä liftattiin saksalaisen Heckogeckon jollan kyydillä. Heillä on miehistössään kolme pientä lasta, jotka ovat ilmeisen hyvin sopeutuneet vene-elämään. Keskimmäinen, ehkä 4-vuotias, poika ilmoitti topakasti rannasta lähtiessämme: "Mama, ich fahre".

Iltapäivällä vähän snorklailtiin ja löydettiinkin taas uutta ihmeteltävää, kuten värikkäiltä joulukuusilta näyttävät oliot, joiden nimeksi paljastui myöhemmin osuvasti Christmas tree worm. Hauskin löytö oli kuitenkin kärpäsloukulta (se lihansyöjäkasvi) näyttävä viuhka, joka ei kuitenkaan tainnut olla kasvi vaan jokin eläin, sillä se sujahti kadoksiin silmänräpäyksessä jos meni liian lähelle. Hetken päästä se pullahti takaisin esille yhtä nopeasti kuin oli kadonnutkin ja katselijalla olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Harmittavasti vain vesitiivis kameramme ei lopulta tainnut olla täysin vesitiivis, sillä se on nyt sanonut sopimuksensa lopullisesti irti.

Illalla menimme taas grillaamaan rantaan. Hiilet alkavat olla loppu, joten taitaa myös olla grillailut Karibiallakin hiljalleen ohi. Vaikka pitkään himoittiinkin veneen kaiteeseen asennettavaa grilliä, oli weber silti ehkä paras ratkaisu. Näin grillauksen eteen piti nähdä vähän vaivaa ja toisaalta se ei ollut aivan jokapäiväistäkään. Kesken ruokailun yllätti pieni sadekuuro, harmi että jäi kuva ottamatta kun istuimme palmurannalla piknikpöydässä sateenvarjot kourassa!

Ilkka lähti sitten St Thomasille, mutta me jäimme vielä nauttimaan St Johnin luonnonsatamista. Tuuli oli oikeastaan koko ajan kohtuullinen ja akut pysyivätkin hyvässä varauksessa. Käveltiin saarella, oltiin rannalla, snorklailtiin vedessä ja iltaisin katsottiin leffoja. Aika leppoisia päiviä. Aika vähän oli muita veneitä, mutta sesonki alkaakin olla ohi. Kolmessa isossa lahdessa oli enää yötä 12 venettä, vaikka poijuja olisi tarjolla jopa yli 60 veneelle.

Vaihdettiin myös välillä lahtea - ensin Leinster bayhin missä kierreltiin tanskalaisten jäljiltä jääneitä raunioita, snorklailtiin ja laitettiin venettä. Leinster bayta kehutaan esitteissä yhdeksi saaren parhaimmiksi snorklailupaikoiksi, mutta korallia oli odotuksiin nähden vähän olkoonkin, että osa korallista lli vedenpinnan yläpuolella. Muutama uusi kalalaji sen sijaan bongattiin, mm. paikallinen versio kampelasta, jonka silmät sojottivat omituisissa paikoissa sekä valtavia, puolimetrisiä ja värikkäitä papukaijakaloja. Täälläkin nähtiin villiaaseja kuljeskelemassa rantapoluilla.

St. Johnilla kyllä huomaa, että saari on pääosin luonnonsuojelualuetta - saarella kuhisee elämää sekä maalla että meressä huomattavasti enemmän kuin muilla vierailemillamme Karibian saarilla. Lomailun lisäksi teimme jotain hyödyllistäkin. Hiottiin sisällä tiikkipintoja ja lakattiin sekä uusittiin vähän ikkunoiden tiivisteitä. Vähän hikistä puuhaa (mikäpä täällä ei olisi!), mutta kuivuipa lakkakin todella nopeasti. Tuli hyvä fiilis kun sai tehtyä vähän venehommiakin.

Leinster bayssa ei kuitenkaan ole mitään palveluja, joten varastojen alkaessa kaivata täydennystä lähdimme Caneel bayn suuntaan. Matkalla pysähdyttiin Trunk bayssa snorklaamassa vedenalainen luontoreitti, joka ei kovin kummoinen ollut - opaskyltit niin levän peitossa ettei selvää saanut ja korallikin aika kuollutta. Toisaalta viereisellä riutalla oli paljon kaloja. Pyörähdettiin myös Hawksnest bayssa jättämässä lahti-isännälle suomalainen tervehdys mm. jallupullon muodossa.

Caneel bayhin oli jo hieman kiire, sillä juomavesi ja limut ovat lopussa. Tässä ilmastossa pitää juoda suht runsaasti, joten pelkällä oluella ja skumpalla ei selviä. Myös tuoreruoka alkoi olla muisto vain, joten tarvittiin kauppareissua Cruz Bayhin. Tämä suoritettiin maanantaina ja taas pärjätään tovi. Caneel bayn suuria plussia on myös kohtuullinen nettiyhteys veneelle asti. Maanantaina Hawksnest bayn lahti-isäntä Patrick kävi ohimennen vielä kiittämässä jättämästämme paketista - meni varmasti oikeaan osoitteeseen.

Täällä on ollut mukavan rauhallista, mutta hiljalleen sitä alkaa jo kaipaamaan kunnon satamia, joissa hyvät palvelut: netti, sähkö, vesi, suihkut, pesukoneet, isot ruokakaupat, ravintolat jne. Eipä tätä luonnonsatamassa ankkurissa tai poijussa roikkumistakaan tarvitse vähätellä. Aikaansa kutakin ja ehkä nyt alkaakin olla hiljalleen sopiva aika palata palveluiden lähelle ja myös vanhalle mantereelle, jonkin sortin Karibiaähkyä alkaa olla ilmassa. Sitä ennen on toki vielä pari mutkaa ja muuttujaa matkassa. Niistä lisää myöhemmin.