Viimeinen ilta Karibialla

Otsikko ehkä antaa väärän kuvan, tarinaa tulee kolmen päivän ajalta, mutta viimeisellä illalla Karibialla on tietty painoarvo. Lastausaikatauluun ei juuri luotettu, mutta niin vain s/y Katariina nousi ajallaan perjantaina illan viimeisenä veneenä. Nikke lähti Ilkan mukaan auttamaan nostossa ja Hanna puolestaan meni järkkärin kanssa rannalle dokumentoimaan toimitusta. Nosto sujui hyvin ja rennosta ilmapiiristä huolimatta varsin ammattimaisesti – kaverit olivat selvästi tehneet hommaa ennenkin.

Katariina siis ajettiin laivan kylkeen ja omien köysien sijaan laivalta heitettiin pari liinaa, joilla vene kiinnitettiin laivaan. Kone pois päältä ja takastaagi sekä muut perään menevät nostimet ja barduunat irti. Sitten veneeseen tuli 4 kaveria, jotka kaikki ottivat kengät pois jalasta! Veteen meni sukeltaja ja nostoliinat asetettiin oikeisiin kohtiin miesten pitäessä ne paikallaan. Seuraavaksi vene nostettiin meidän kaikkien ollessa kyydissä! Laivan kannen tasolla poistuttiin veneestä laivaan ja mentiin katsomaan kun vene asetettiin kannelle. Veneen alle laitettiin irtopukkeja, jotka hitsattiin kulmista kanteen. Lisäksi veneestä lähti yhteensä 12 liinaa, jotka kiristettiin kiinni kanteen. Todella tukevalta tuntui. Lopuksi vielä kiristettiin takastaagi ja barduunat takaisin. Koko operaatioon meni ehkä tunti.

Baltic 45 satamassa

Rahtilaiva

Katariina kannella

Ilkka, taustalla hitsataan pukinkulmaa kanteen

Melko tiheästi veneitä oli kannella, mutta silti tilaa oli hyvin. Painelimme takaisin Calimeralle ja lähdettiin varaamaan lentoja seuravalle päivälle. Yllätys oli suuri kun lentoja ei enää saanutkaan mihinkään järkevään hintaan, pari tuntia aiemmin lentoja oli hyvin tarjolla – piti tämäkin kokea. Jouduimme siis ottamaan yhdeksi yöksi St Thomasilta hotellin ja tuplahintaiset lennot Miamiin vasta sunnuntaille. Tämäkin on mahdollista. Ilta oli pitkällä kun suunnitelman muutokset oli tehty ja ruokailun suhteen mentiin toiveikkaasti lähiravintolaan, mutta sielläpä oli keittiö jo sulkenut. Laitettiinkin sitten veneellä pöperöt ja kello oli jo yli puolenyön kun vihdoin päästiin nukkumaan.

Aamulla kello herätti klo 6.30. Pikainen aamupala, loput pakkaukset ja sitten vain viemään venettä. Vähän klo 8 jälkeen vene nostettiin ihan samalla tavalla kuin Katariina edellisenä iltana. Veneen pohja tiedettiin huonokuntoiseksi, mutta lopulta näkkiä ei ollutkaan kovin pahasti, lähinnä kölissä. Kun aikaa ja mahdollisuus oli niin skrabattiin samalla pohja näkeistä, eli saadaan vähän lisävauhtia loppumatkalle. Myös kölin takareunan vekki osoittautui juuri sellaiseksi kuin se sukeltaessa oli vaikuttaut – helppo korjata ja ei haittaa menoa yhtään. Useampi tyyppi kävi hipelöimässä kohtaa ihmeissään. Sukeltaja naureskeli asialle ja sanoi, että olemme todella onnnellisia jos se on suurin huolemme. Mies kertoi ”hauskoja” tarinoita muiden koheltamisesta veneiden kanssa ja todellakin - meillä on pienet huolet. Väkeä laivalla oli noin 20 hengen (pääosin filippiiniläis)miehistön lisäksi ehkä 6 Sevenstarin miestä, jotka pääosin vastasivat lastauksesta vakiporukan tehdessä hitsaukset yms.

Noston valmistelu

Tässä vaiheessa noustiin veneestä laivaan

Calimera nousee

Calimera nousee

Kulmarauta hitsattuna

Köli, näkkien jäljet näkyy hyvin

Maestrot vierekkäin

Näkymää kannelta

Maestrot vierekkäin

Kipparikokous lastauksen jälkeen

Laiva osin lastattuna

Rannan asukki

Palasimme yhtä matkaa Ilkan kanssa maksamaan satamamaksut ja kilisteltiin lasilliset sataman baarissa ennen Ilkan lähtöä lentokentälle. Voidaan tässä vaiheessa todeta, että lastausoperaatio sujui oikein hyvin, porukka oli ystävällistä, mutta tiedotus on paikoin heikkoa – pienellä lisäinfouksella ja varmistamisella palvelu olisi ollut todella hyvä. Toisaalta Crown bay marinan väki oli todella ystävällistä ja avuliasta – kovan hinnan vastapainona on ensiluokkainen asiakaspalvelu. Karibian satamistamme täällä oli selkeästi parhain palvelu kokonaisuutena.

Me suuntasimme lentokentän sijaan hotellillemme. Hotellimme, Miller Manor, sijaitsi lähellä keskustaa ja olimme valinneet sen lähinnä sen saamien kehujen perusteella. Olimme hotellilla pari tuntia etuajassa, mutta saimme heti huoneen ja pääsimme hyvin ansaituille päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen siirryimme hotellin terassibaariin, jossa oli upeiden maisemien lisäksi ilmaiset tervetulodrinksut. Oikein mukava ilmapiiri ja ystävällisesti neuvoivat sopivia ravintoloita. Menimme vielä huoneemme edustalla olleelle terassille nostamaan omat maljat viimeisen Karibian illan kunniaksi.

Maisemaa hotellilta, keskellä kuvaa kolibri (se musta roiske)

Maisemaa hotellilta

Maisemaa hotellilta - Frenchtown

Viimeiset kuplajuomat Karibialla

Hanna löysi uuden ystävän

Lopulta hotellilla on niin mukavaa, että päätimmekin syödä siellä pizzat. Se oli onnistunut ratkaisu ja tapasimme illalla hotellin muita asukkeja. Kaikki tuntuivat tietävän ”suomalaiset purjehtijat” ja tarinaa riittikin puolin ja toisin. Hotellin omistajilla oli useita kissoja ja pari koiraa, jotka notkuivat terassilla hakemassa rapsutusta, jota myös saivat. Hotellilla oli tarjolla asiallinen aamupala ja kun Hanna vielä sai sovittua vielä hieman lisäaikaa huoneen luovutukseen, saatiin mukavan leppoisa startti päivälle. Hotelli oli oikein miellyttävä, todella kotoisa ja ystävällinen palvelu. Ei tämä lisäpäivä lopulta niin haitannut, todellista luksusta vuoden vene-elämän jälkeen. Sitten siirryttiinkin lounaan kautta lentokentälle ja lähdettiin Miamiin.