Amsterdamista lähdettiin ja sulutuksen jälkeen oltiin Markermeerillä ja saatiin mukava sivutuuli, joka tosin lopuksi kääntyi sivuvastaiseksi. Niin tai näin, hyvän purjehduksen jälkeen päädyimme Enkhuizenin sulkuun ja siitä olikin näköetäisyys satamaan. Satamia oli useita, valitsimme keskeisimmällä sijainnilla olleen.
Satama oli aivan tukossa, joten mentiin kolmanneksi veneeksi holskien kylkeen. Sattui oikein mukavat naapurit ja lyhyen jutustelun jälkeen jäätiin vahtimaan hetkeksi heidän koiraansa, Eiviä, muun perheen mennessä ravintolaan. Eivi oli hyvä koira eikä haukkunut vaan pysyi rauhallisena ja lähinnä torkkui sitloodassa. Tosin outo pauke alkoi myöhemmin ja syyksi paljastui Eivin häntä, joka vatkasi kovasti kun isäntä tuli hakemaan koiraa lenkille.
Seuraavaksi mekin siirryimme kuppilaan seuraamaan tärkeää Hollanti-Meksiko -peliä. Tunnelmaa oli, mutta Meksikon maali hiljensi kummasti. Hukattuja tilanteita manattiin ja lopulta tullutta tasoitusta juhlittiin kuin mestaruutta. Lisäajalla hieman heppoisen rangaistuksen myötä saatu voittomaali räjäytti pankin ja väki juhli. Ravintola puolestaan tarjosi ilmaisia pikkuannoksia aina Hollannin maalin jälkeen. Hauskaa.
Seuraavana aamuna oli ollut tarkoitus mennä Harlingeniin, mutta sade muutti suunnitelmat. Sisäpuolen naapurit lähtivät klo 9.30, joten silloin mekin lähdimme, mutta Harlingenin sijaan lähemmäksi Stavoreniin. Matka oli harmaa ja sateinen. Iltapäivällä onneksi jo paistoi aurinkokin. Stavorenissa oli isohko satama ja kaikki palvelut kuuluivat 23eur satamamaksuun, jopa netti. Netti kun oli, niin illalla katsottiin Saksa-Algeria netistä livenä. Tulos oli toki tiedetty jo pitkään, mutta ei ollut Algeriakaan huono.
Sitten jatkettiin matkaa ensin IJselmeerin koilliskulmaan, josta sulun läpi takaisin suolaveteen. Olipa muuten melkoisesti veneitä sulutuksessa, 24kpl, joista 3 isoa perinnealusta. Näissä kekkereissä sitä oppii venettä pyörittämään ahtaassakin raossa ja melkeinpä kaikki holskit ovat taivavia veneidenkäsittelijöitä veneestä riippumatta. Tässä oppii myös suomalainen nopeasti, silla siltoja ja sulkuja piisaa.
Merellä viihdyttiin vain ehkä 7 mailia kunnes saavuttiin Harlingenin edustalle, missä väylä on merkitty reilun metrin syväyksellä (matalimmat kohdat), joten menimme sen ylävedellä - no problem. Harlingenissa siirryimme takaisin makeaan veteen ja kanaville. Oltiin ajoissa liikkeellä, joten päätettiin jatkaa matkaa. Harlingenissa oli jo nyt vähän ruuhkaa kun parin päivän päästä alkaisi Tallships Race, eli helpompi välttää ryysis jättämällä Harlingen väliin. Kiitos vain vinkistä.
Siltoja taas nosteltiin ja asiaan kuului myös odottelu. Leeuwardenissa siltoja ei avata lainkaan "ruuhka-aikaan", joten siellä piti odotella aina klo 18 saakka. Odottelutilaa ei juuri ollut ja yksi hinaaja vei senkin. Kiinnitettiin keula proomupaaluun ja annettiin virran pitää vene oikeassa suunnassa, ja siinä sitä odoteltiin. Klo 18 silta avautui ja parin sillan päästä oltiinkin jo Leeuwardenin kohdalla. Pysähdyimme kuitenkin ensin kanavan rantaan ostoksille. Jo viime vuonna pantiin merkille paikka, jossa kanaalin varrella on useampi iso ruokakauppa.
Hetkeä myöhemmin käytiin läpi Aldin, Lidlin sekä C1000:n valikoimia. Ruokaa tuli paljon mukaan, mutta samalla myös aikaa kului niin, ettemme päässeet jatkamaan kaupungin keskustaan missä viralliset vieraspaikat sijaitsevat - sillat ovat kesäaikaankin kiinni klo 20-09. No, ei tämä haitannut, kanaalin varren paikasta ei tarvinnut maksaa ja päästiin vielä aamullakin kauppaan. Ostettiin vielä pari pakettia vakuumiin pakattuja kanapihvejä, jotka säilyvät lämpöisessä monta vuotta - hyvää hätämuonaa veneelle ja pitkille purjehduksille ylipäänsä!
Aamushoppailun jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja siltoja taas nähtiin. Viime vuonna maksettiin 2 sillalla yhteensä noin 10eur, mutta nyt oli jo 3 sillalla maksut, yht 15,5eur. Samassa letkassa kanssamme meni yksi tanskalaispurkkari sekä pieni saksalaispurkkari. Tanskalaisten vene oli ilmeisen raskas ja vaikea pitää paikallaan ja syväys taisi olla enemmän kuin meillä, saksalaisella taas oli kova kiire, mutta koko letka liikkui silti samaa vauhtia. Välillä köli tasoitti mutapohjaa, mutta suurempaa dramatiikkaa ei ollut. Ennen Dokkumia oli pakollinen paussi sillanvartijan lounastauon ajan, jolloin juteltiin tanskalaisten kanssa ja käytiin kaupassa ostamassa mansikoita - olivat makeita ja hyviä.
Sitten koittikin jo sulku ja päädyimme Lauwersmeerille. Ajatuksena oli pysähtyä jollekin venepysähdyspaikoista grillaamaan, mutta joko veden mataluus tai järkevän grillauspaikan puuttuminen esti tämän idean toteuttamisen. Päätettiin jatkaa vain satamaan ja katsoa jos Weberille olisi siellä käyttöä. Täällä aiemmin kovaa kiirettä pitänyt saksalaisvene tuli nyt meitä vastaan, se oli vain käynyt yhdessä satamassa kääntymässä. Outoa.
Menimme siis vielä yhdestä sulusta, jossa vesi nousi ihan kunnolla ja sitten oltiin taas merellä. Kaarrettiin viereiseen Lauwersoogin satamaan, jossa oli hyvin tilaa. Täällä on paalupaikat, mutta vähän vaikeiden putkien kanssa, ei oikein onnistu molempien kiinnitys kahdestaan sivutuulella. Saatiin toki toinenkin peräköysi kiinni ja hyvä niin, sillä yöllä tuuli kääntyi.
Satama oli ihan asiallinen, mutta hintaan ei vielä oikeastaan kuulunut kuin venepaikka. Suihkuun, sähköön ja veteen oli oma maksu ja vessaankin pääsi vain kortilla, jonka sai ostaa 5 eurolla. Fiksuina olimme säästäneet viime vuodelta Sixhavenin vastaavan kortin (pyykkiä varten siellä) ja se toimi täällä. Nuukille veneilijöille tiedoksi: vastaava kortti maksaa Sixhavenissa vain 3eur ja sama kortti toimii monessa muussakin Hollannin satamassa. Toisella puolella makeassa vedessä ollut satama oli aivan täynnä - ilmeisesti saksalaisvene oli tyrmistynyt siitä ja sen takia kääntynyt takaisin.
Satamassa oli kuitenkin ihan järkevä paikka grillata, joten laitettiin nippu kanakasvisvartaita ja päälle piripiri-marinaadi. Tuoksu oli jo yksistään taivaallinen ja eräs paikallinenkin tuli auton pakkaamiselta ihastelemaan touhua. Hän oli niin innoissaan, että katsoi meidän tarvitsevan punaviiniä ruokajuomaksi, joten hän antoi meille pullon! Ilmeisesti tyypeillä oli ollut jossain juhlat ja nyt he vain keräsivät kimpsut ja kampsut, mutta kyllä meille ylijäämäviinikin käy. Hienoja ihmisiä täällä Hollannissa!
Mutta itse ruokaan: alkupalana oli tomaatti-basilika-mozzarellasalaatti, pääruokana kanakasvisvartaat piripirikastikkeella ja jälkiruoaksi jälkilämmöllä laitetut persikanpuolikkaan brie-täytteellä. Oivallista sapuskaa, kana mehevää ja maukasta, marinaadi toi hyvän lisän. Grillauskausi on polkaistu käyntiin myös Euroopassa! Tästä on hyvä jatkaa.
Seuraavaksi tehdään saarihyppelyä Friisein saarilla, mutta samalla siirrytään jo Saksan puolelle. Hollannin läpi mentiin lopulta aika nopeasti, vaikka Amsterdamissakin oltiin hyvä tovi. Sulkuja matkalla oli yhteensä 7, siltoja 28kpl ja muutaman moottoritienkin yli mentiin. Maksuja oli vain Leeuwarden-Dokkum -välillä yhteensä 15,5eur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti