maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulu Karibialla

Päätimme viettää joulun siis ankkurissa kunnon matkaveneilijöiden tapaan. Valitsimme paikaksi Prickly Bayn, mutta lähtömme viivästyttyä päätimmekin jäädä ankkuriin aivan St. Georgesin edustalle. Siellä vene heilui taas kohtuullisesti swellissä ja tuli melkein ikävä mukavaa laituripaikkaa. Seuraavana aamuna suuntasimmekin heti kohti suojaisampaa Pricklyn lahtea. Lukemamme mukaan lahti on matkaveneilijöiden epävirallinen keskus ja siltä se kyllä näyttikin – lahdessa oli ankkurissa tai poijussa toista sataa venettä, mutta tilaa silti oli vielä vaikka kuinka.

Päädyimme ankkuroitumaan aika lähelle rantaa lahden perälle. Ajatuksena oli, että täältä olisi lyhyt matka rantaan ja toisaalta myös swelli olisi vähäisempi. Näin myös oli ja heti ankkuroiduttuamme tuli mukava ja rauhallinen olo. Lahti on suojainen, mutta kuitenkin sen verran tuulinen, että ilma vaihtuu. Lähellä on useampi rantaravintola, venetelakka sekä muita palveluita unohtamatta hiekkarantaa. Juuri sopiva siis meille.

Aika pian ankkuroiduttuamme halusimme lähteä katsastamaan rantaa, joten kumivene vesille ja kokeiltiin taas perämoottoria, joka ei toiminut. Sille pitäisi tehdä varmaan sama kuin Madeiralla Homelessin Mikon ja Pantheran Juhan johdolla tehtiin, eli avattiin koko moottori ja kaasutin, putsattiin sekä vaihdettiin bensat. No, tähän hätään käytettiin airoja ja soudettiin ensin vanhaan marinaan, jossa oli kumiveneille oma laituri. Rannassa oli myös laituri suuremmille veneille, ravintola, minimarket sekä myös polttoaineasema. Kruununa heikosti toimiva, mutta ilmainen netti – näillä eväillä jäätiin ravintolan baariin lasillisille selaamaan sähköpostit.

Tapasimme baarissa hollantilaisen purjehtijan, joka paitsi kehui Suomen saaristoa niin myös kutsui meidät aattopäivänä grillaamaan viereiseen rantaan nyyttäri-idealla. Marinan ravintolassa oli joulupäivänä erikoisohjelma, joten päätimme varata sille illalle pöydän ennen jatkamista takaisin veneen kautta lahden perukoilla olevaan Spice Island Marine Servicen luo. SIMSin luona oli kumiveneille oma laituri ja laiturin vieressä ravintola sekä venetarvikeliike – kävimme molemmissa. Kävimme SIMSin toimistolla kyselemässä nostomahdollisuutta ja onnistuisihan se, mutta hinnat olivat paikoin kovemmat kuin Suomessa! Yllättivintä oli se, että jos itse maalaisi veneen pohjan, pitäisi siitä hyvästä maksaa 100 euroa! Ilmeisesti ajatuksena oli kannustaa käyttämään telakan omaa porukkaa...

No, nostolle ei oikein ollut järkevää aikaa tarjolla jouluviikolla eikä oikein heti sen jälkeenkään, joten jäimme miettimään asiaa. Otimme myös yhteyttä Carriacoun telakkaan, joka vaikutti huomattavasti joustavammalta ja edullisemmalta – eivät edes pyytäneet lisämaksua, jos teemme työt itse. Emme ottaneet asiasta stressia vaan nyt oli aika ottaa rauhallisesti ja laittaa vene joulukuntoon. Olimme aloittaneet valmistelut jo hieman aiemmin hankkimalla mm. pienen joulukuusen, muutaman joulukoristeen (kiitokset vain Aidan miehistölle palloista), laittamalla piparkakkutaikinan tekeytymään sekä bonuksena meillä oli Suomesta asti tuodut glögit.

Teimmekin veneessä pienen siivouksen ja katoimme ”joulupöydän” salonkiin. Aattoaamuna meillä oli perinteinen joulupuuro, kanelin, sokerin ja maidon kera. Puuroriisiä ei täältä saa kaupoista, mutta rakenteeltaan mannapuuromainen riisivelli ajoi asian. Mantelin sai kapteeni. Ajatuksena oli lähteä rannalle grillaamaan muiden purjehtijoidan kanssa, mutta ennen lähtöä alkoi sataa ja sitten tuli paikoin vähän rankemminkin vettä, jolloin emme enää halunneet lähteä ilman moottoria rantaan – turhan raskasta ja hidasta. Päätös osoittautui hyväksi, sillä myöhemmin vettä tuli vielä enemmän ja kovien puuskien lisäksi alkoi myös ukkostaa.

Aattona söimme ”perinteisesti” kinkkua (Kanarialta hankittu 6-kiloinen jamon serrano), punaisia omenoita, erilaisia juustoja, hapankorppuja, pipareita, punakaalisalaattia, kylmäsavulohta, pähkinöitä, glögiä, suklaata sekä paikallisia hedelmiä. Näillä eväillä joulu maistuikin suht tutulta, vaikka oltiinkin shortsit jalassa ja joulusauna korvattiin joulu-uinnilla. Mukavan ja rauhallisen illan katkaisi ajoittainen ukkonen sekä sade, mutta vasta yöllä ukkonen iski todella päälle, salamat järjestivät monituntisen valoshown ja vettä tuli ihan runsaasti, niin runsaasti että naapurisaarilla tulvi. Myöhemmin luettiin, että naapurisaarilla oli kuollut useita ihmisiä rankkasateiden aiheuttamien maanvyörimien alle.

Joulupäivä alkoi puurolla kuten aattokin, mutta tällä kertaa kapteeni jäi ilman mantelia. Ilma oli kuitenkin pilvinen ja kostea, joten hiukan arvellutti miten illalla kävisi ravintolavarauksemme kanssa. Keli kuitenkin parani hiljalleen ja taivas repeili lupaavasti, joten lähdimme soutelemaan marinaa kohti. Yllättäen ravintolassa ei juuri ollut väkeä, joten varauksella ei olisi ollutkaan niin väliä. Ravintolan joulumenu ei ollut kovin ihmeellinen vaan melkoinen pettymys – ruoka oli oikeastaan aika surkeaa. Vain jälkiruoka näytti herkulliselta ja oli myös sitä.

Olimme jo aikeissa lähteä takaisin veneelle kun havaitsimme henkilökunnan lisäävän pöytiä ja tuoleja sekä ravintolaan tulevan lisää väkeä. Kysyimme mistä oli kyse ja tarjoilija kertoi tänään olevan luvassa bingoa - ”bingo, bingo, bingo”. Tämä herätti mielenkiinnon ja päätimme jäädä seuraamaan tätä tapahtumaa. Yllättäen paikalle saapui koko ajan lisää paikallista väkeä ja pian mekin olimme saaneet pöytäämme kolme paikallista herrasmiestä sekä yhden naisen. He olivat kaikki tulleet bingon takia ja kertoivat suurista palkinnoista, joten mekin päätimme hankkia oman kupongin. Bingokuponki maksoi 25EC$, eli noin 6 euroa. Sillä sai kaksi ruudukkoa bingoon sekä yhden ticketin, joille arvottiin erillisiä palkintoja. Hyllyvät matamit värikkäissä mekoissaan sekä nuoret miehet kilisevissä kultaketjuissaan penkoivat raivoisasti bingokuponkiläjää etsien juuri niitä voittavia kuponkeja, mutta Hanna sai juuri ja juuri pujottauduttua ihmismassan välistä kohti kuponkiläjää ja nappasi mukaansa ensimmäisen käteen osuneen kupongin, ja niin olimme valmiita pelaamaan!

Väkeä saapui lisää ja lisää ja bingon alkaessa kahdeksan jälkeen paikka oli käytännössä täysi – paikallisista ja pääasiassa nuoria noin 25-30 -vuotiaita! Se siitä elitistisestä länkkäreiden venekerhosta, jota ehkä Barbados Yacht Club vielä edusti. No, mikäs tässä. Kävi myös nopeasti ilmi, että yksi pöytäseurueemme miehistä oli poliisi (paikallinen poliisikoulu kestää 6kk) ja kaksi muuta puolestaan olivat SIMSin telakalla töissä – toinen mekaanikkona ja toinen maalarina. Poliisi osasi kertoa, että rehevä vanhempi nainen, joka jokaisen kierroksen välissä kävi tarkistamassa pelivälineet, huusi puolituhmasti ”All balls are ok” ja keskittyi sitten itsekin pelaamaan eturivissä, olikin itseasiassa tapahtuman virallisena valvojana toimiva senior office, kun pöytäseuralaisemme oli vasta junior.

Bingo alkoi ja ihmiset olivat kuin hurmoksessa. Tilanteeseen sopi, että numeroita arpomassa oli ei enempää eikä vähempää kuin itse joulupukki! Ensin piti saata joku viiva (pysty- tai vaakasuoraan tai vaihtoehtoisesti vinosti) ja sen jälkeen oli vuorossa risti ja lopuksi piti saada koko kuponki täyteen. Viimeisestä oli myös suurimmat palkinnot, 200-300 euroa rahaa. Aina välillä arvottiin ticketin numero, jonka omistaja sai jonkin hassun palkinnon. Hassuimmat palkinnot olivat lammas, vuohi ja porsas! Eläviä kaikki, joten olimme onnellisia huonosta onnestamme. Valitettavasti vuohen voittanut rastapää ei kohteliaasta pyynnöstämme huolimatta halunnut tulla kuvatuksi vuohta taluttamassa.

Bingossa oli peräti 5 kierrosta, joiden välillä kupongit vain pyyhittiin ja aloitettiin alusta. Parhaimmillaan olimme kolmannella kierroksella, jolloin olimme jo saada kupongin täyteen, mutta toivottua viimeistä numeroa ei kuulunut vaan jäimme kierroksen pääpalkinnosta vain yhden numeron päähän – jännitystä toki riitti koko pöytäseurueelle. Lopulta pienen voiton sai pöydästämme vain poliisimies. Bingon jälkeen väki hajaantui nopeasti ja mekin päätimme lähteä takaisin veneelle. Ilta oli kaikenkaikkiaan hauska ja pääsimme hieman yllättäen paikalliseen menoon mukaan.

Seuraavana päivänä olimme veneellä rauhoittumassa välillä uiden. Pahimman helteen mentyä kapteeni kokeili perämoottoria ja käynnistymisongelmien jatkuessa päätti purkaa koko hökötyksen. Kaasuttimessa oli jotain pientä höttöä taas, joten tarvisimme ilmeisesti uutta puhdasta polttoainetta. Seuraavana päivänä Hanna lähti soutaen rantaan viemään roskat sekä hakemaan dieseliä sekä bensiiniä. Uuden bensan saatuamme lisättiin öljy ja laitettiin koneeseen. Muutaman nykäisyn jälkeen Johnsson heräsi henkiin! Madeiran temput näyttävät tepsivän.

Kun moottori kerran toimi niin päätimme lähteä samantien myös toiseen rantaan venetarvikeliikkeen luo. Päätimme ostaa pohjan maalaukseen tarvittavat varusteet ja aineet. Suurinta vaivaa tuotti vanhan pohjamaalin tiedot. Vaikka Adelen Mikalta saadun vinkin perusteella osasin hyvin kertoa Hempelin maalista niin koko kaupassa ei ollut kukaan edes kuullut koko merkistä. Täällä Internationalin maalit ovat Interluxia ja tuotemerkit poikkeavat kovasti meidän vastaavista. Ongelmaksi muodostui se, että voiko vanhan päälle maalata uuden. Emme halunneet tehdä suurempaa pohjaremppaa ja päädyimme valitsemaan maaliksi Interluxin perusmaalin, joka on tehokkaampaa kuin Suomessa myytävät ja se toisaalta tuntui olevan yhteensopivin muiden maalien kanssa. Sillä pitäisi selvitä pohja puhtaana kotiin asti.

Ostosten jälkeen menimme vielä rantaravintolaan tyytyväisinä ostoksista ja yllättäen naapuripöydässä oli suomalaisia! Jotenkin kuvittelimme, ettei kovinkaan moni suomalainen eksy Grenadaan (useimmat ylittäjistä jäävät pohjoisemmaksi ja näin alas ei sitten olekaan enää ehkä uudestaan asiaa), mutta jo heti St. Georgesiin saavuttuamme Fågel Blån Olli ilmestyi kuin tyhjästä moikkaamaan ja nyt täällä toinen suomalainen purjehtijapariskunta. Ilmeisesti Kaakkois-Karibiallakin riittää suomalaisia.

Seuraavana päivänä päätimme käydä vähän pidemmällä kylillä ja erityisesti kaupassa. SIMSin telakan vieressä oli bussipysäkki, jonka viereen saapui jenkkipariskunta. Pienen keskustelun jälkeen kävi ilmi, että yliopiston bussi kulkee siitä ja me pääsemme sillä kyydillä ostoskeskukseen ja rannalle. Tämä kävi ja kuin kirsikkana kakun päälle kyyti oli ilmainen. Ilmeisesti yliopistolla on paljon amerikkalaisia opiskelijoita ja bussi kuskaa henkilökuntaa ja opiskelijoita vähän väliä kampuksien sekä kaupungin väliä. Me olemme sopivan vaaleita ja nuoria, että menimme täydestä yliopiston opiskelijoina eikä kukaan kysellyt mitään, vaikka bussin ikkunassa oli lappu, että kyyti oli vain opiskelijoille ja henkilökunnalle.

Löysimme ostoskeskuksen, jossa oli maan toistaiseksi paras ruokakauppa – valikoima oli kattava ja päätimme tulla tänne rannalla käymisen jälkeen. Ranta oli aivan vieressä ja pääsimmekin nyt katsomaan toiselta puolelta vanhaa ankkuripaikkaamme St. Georgesin edustalla. Ankkurissa oli nyt huviveneiden lisäksi myös neljä suurempaa moottorivenettä (megajahteja, joku voisi sanoa), joista pienimmässä oli kolmannesta kerroksesta liukumäki veteen... Rannalla oli paljon paikallisia sekä turisteja uimassa ja ottamassa aurinkoa sekä pakolliset vesiurheilutarjonnat veneen perässä vedettävine renkaineen, kajakkeineen sekä kevyt katamaraaneineen. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että paikalliset olivat mieltyneitä uimalakkeihin, ja niitä oli kaikissa väreissä ja jopa paljeteilla varustettuna. Lieneekö syynä uimalakkimuotiin käkkärä hiuslaatu vai tarve suojella mitä monimutkaisimpia lettikampauksia, joita paikalliset harrastavat?

Rannalla käyskentelyn jälkeen palasimme kaupalle ja saimmekin hankittua kelvolliset pihvit, röstiperunat, skumppaa sekä muuta ruokaa ja taloustavaraa. Paikallisten hedelmien osalta pikkukojuilta löytyy parempi valikoima, mutta kojuja oli ostoskeskuksen vieressä, joten saimme siitä loput eväät. Paluumatka sujui mukavasti jälleen yliopiston bussilla. Jäimme vielä rantaravintolaan syömään ja palasimme veneelle pimeässä. Olemme oppineet ottamaan aina veneeltä lähtiessä mukaan taskulampun, sillä täällä pimeä tulee todella nopeasti ja pimeä on todella pimeää, vaikka rantoja reunustaakin valaistut talot ja hotellit. 

Aikaisin tuleva pimeä toisaalta tarjoaa myös mahdollisuuksia: osa veneistä oli keksinyt laittaa ankkurivalon lisäksi veneeseensä jos jonkinlaista jouluvaloa. Marinan ravintola puolestaan pitää täällä joka viikko elokuvaillan, eli he näyttävät elokuvia ulkona isolla kankaalla. Tänään on esitysvuorossa Hobitin toinen osa sekä joku muu tuntemattomampi raina. Kyllä matkaveneilijän kelpaa olla täällä ja ilmeisesti siksi niin moni onkin jämähtänyt tänne pidemmäksikin aikaa (vuosiksi). Katsotaan kuinka meidän käy.

2 kommenttia:

  1. Todella kivaa luettavaa Suomen talvessa - sadetta ja tuulta, +3'��. Oikein hyvää uutta vuotta teille ja kiitos kaikista kirjoituksista ja päivityksistä. Ne heijastavat valoa ja lämpöä tännekin.
    -Mika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta sinnekin - valo voittaa! ;)

      Poista