tiistai 6. elokuuta 2013

Pohjanmerellä: Hollanti, Belgia & Ranska

Briefly:
We had to stay in Ijmuiden for a little while since the "bad" weather. The wind was against and according to our Dutch neighbour ”very rough sea” but otherwise it was sunny and warm. The Dutch couple had actually lived in Finland some 20 years ago and their home was just few miles from our home! It's a small world. Anyways, we used the few days wisely and worked on maintenance and such. On wednesday we left towards Scheveningen, where we arrived later that evening after a long day at not so calm sea. The harbour was packed and our spot was in the middle: 3 and 4 sailing boats on our sides, 2-3 our back and few in the front.

We just stayed one night and early in the morning we left to Belgium. This time the sea was calm and no wind at all. We went across the Rotterdam area (busiest harbour in Europe?) and then raised some sails. In the evening we arrived in Oostende Belgium. The Royal Yacht Club Oostende provided good service and excellent dinner at moderate costs. The next morning we continued our journey to France and Dunkerque. The day was vey hot and it was goot to get to cool to the sea.

We arrived later that day in Dunkerque where we have been now for few days. The reason is simple: crew has been sick. Everything is ok now and we're pretty much ready to continue. We are slightly behind our rough schedule but we are in no hurry, therefore it's easy to wait for the moment when we are in good shape and ready to continue. The weather forecast suggests us to go now as far as possible, to Cherbourg if possible, and then wait there for a few days for better winds. We'll see.

Ja kotimaisella:

Saavuimme Ijmuideniin (näköjään oikeinkirjoitus pakottaa sanan kirjoitetuksi väärin) muutamassa tunnissa Amsterdamista ja yhden sulun jälkeen olimme taas suolavedessä. Ijmuidenin satama sijaitsee allonmurtajien sisäpuolella ja on kokolailla suojainen. Olin jostain blogista lukenut, ettei laiturin alkupäähän kannata kiinnittyä, joten menimme niin pitkälle kuin vapaita paikkoja näkyi ja sitten kiinnityimme (tolppa&aisa) parin hollantilaisen purkkarin väliin. Toisen puolen naapurit olivat todella ystävällisiä ja nopeasti sa noivat jopa muutaman sanan suomea! Kävi ilmi, että venenaapurimme olivat asuneet aikoinaan jonkun vuoden Suomessa ja kuuluneet jopa NJK:hon! Näyttivätpä vielä veneessä ollaan tarjottimen, jossa oli kuva Valkosaaresta.

Ijmuidenin sataman ympäristö vaikutti hieman ”vanhalta turistikylältä”, eli löytyi rantaa ja hotelleja sekä useampi kuppila, mutta ihmisiä oli verrattain vähän. Sataman fasiliteetit olivat kuitenkin ok ja kiinalainen ravintola siedettävä, olkoonkin, että ravintolan suurimpana plussana oli ilmainen wlan. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu kohtuullisen kovaa tuulta ja aallokkoa, joten päätimme jäädä toviksi Ijmuideniin. Naapurin holskikin totesi, että nyt ei kannata lähteä satamasta merelle hetkeen.

Keli näkyi myös satamassa, eli takilat vinkuivat ja suht suojaisessa satamassa vene oli tuulen vaikutuksesta kenossa – puuskissa tuulimittari näytti 15m/s satamassa, joten ulkona olisi ollut tuskaista edetä vastatuuleen ja -aaltoon. Käytimme kuitenkin ajan hyödyksi ja tutustuimme niin paikallisen venetarvikeliikkeen tarjontaan (hankimme mm. danbouyn ja uuden kelluvan levankiharjan) sekä muihin shoppailumahdollisuuksiin. Taitettavilla polkupyörillä muutaman kilometrin matka sujui helposti, vaikka ostoksia olikin enemmän.

Isompia kalikoita

Huoltotöissä


Illalla huolsimme venettä ja asensin septin huohotusputkeen suodattimen – homma, joka oli ollut jo muutaman kuukauden to do -listalla... Satamaan saapui jokunen vene mereltä/kanavilta ja rantautumisissa oli kaikille suuria vaikeuksia: veneiden kyljet saivat osumaa ja eräältä meni kaiken lisäksi vielä lipputankokin poikki. Samoin ne harvat, jotka lähtivät satamasta saivat tehdä töitä lähdön eteen. Ennusteet kuitenkin näyttivät keskiviikolle tasaantuvaa keliä, joten päätimme lähteä silloin. Ajoitimme mielestämme vuorovedet hyvin ja lähdimme muutaman muun veneen tavoi n kohti Scheveningeniä, jonne oli matkaa vain noin 30nm.

Matka oli kuitenkin aiemmasta tuulesta johtuen varsin kuoppainen ja aallot tulivat kiusallisesti suoraan edestä kun taas tuuli oli sivuvastainen. Tämä teki purjehduksesta todella haastavaa ja tämä huomattiin myös siinä, että Calimeran miehistöllä alkoi olla huonovointisuutta. Hieman pitkäksi venyneen matkan jälkeen päästiin Scheveningenin edustalle, jossa pyysimme VHF:llä satamaanajolupaa. Sitä ei saatu, sillä satamasta oli juuri poistumassa joku suurempi alus. Sataman suulle kerääntyi pian muitankin veneitä odottamaan ja välittömästi aluksen tultua ulos satama-aukosta kuului VHF:stä jotain hollaniksi ja kaikki muut veneet säntäsivät kohti satamaa – näin mekin.

Scheveningenin satama olikin jännä: ohjeissa neuvottiin ottamaan yhteyttä satamakapuun VHF:n kanavalla 31, jota ei meidän suomalaisessa laitteessa ollut, joten päädyimme seuraamaan muita. Satamakapu oli kuitenkin laiturilla, jolloin tiedustelimme paikkaa. Hän neuvoi meitä menemään ”tuonne niin pitkälle kuin pääsette”. ”Tuolla” tarkoitti kahden laiturin välistä aluetta, jonne oli tungettu jo 2 riviä purjeveneitä perälle sekä laidoille 1-3 kpl. Me menimme perälle keskelle ja hetkessä olimme joka suunnasta motitettu. Kuulemma paikallinen tapa eikä mitenkään poikkeuksellinen. Huvittavaa tässä oli se, että meidän vielä kiinnittäessä hövelin varovaisesti itseämme naapuriveneeseen, oli jo toisella puolella uuden naapuriveneen miehistö Calimeran kannella kiinnittänyt itsenä meihin.

Tutkailtiin hölmistyneenä tilannetta ja Calimeralla oli toisella sivulla 3, toisella 4 purjevenettä ja perässä 2-3 riviä sekä keulassa 2 riviä purjeveneitä edessä. Naapurin holskit kertoivat, että joku reunan veneistä on lähdössä aamulla klo 7, joten silloin meidänkin pitäisi olla poissa. No, tämä ratkaisi meidän seuraavan päivän ohjelman – lähdemme aamulla kohti Belgiaa. Sitten ei muuta kuin satamatoimistoon (jep, tästäkin piti maksaa täysi hinta) ja sitten etsimään ravintolaa. Sataman toisella sivulla olikin nippu ravintoloita ja valitsimme mukavan italialaistyylisen ravintolan, jossa saimmekin tarjoilijan sekoilusta huolimatta varsin hyvän ja edullisen illallisen.

Scheveningenin satamaa

Scheveningenin satamaa, bongaa Calimera!


Seuraavana aamuna kello herätti klo 6.30 ja yllätykseksi edessä olleet veneet olivat jo lähteneet ääniä päästämättä, joten pääsisimme lähtemään vaikka heti. Myös naapurimme holskit olivat hereillä ja myös suuntaamassa kohti Belgiaa. Lähdimme yht'aikaa klo 7, mutta me menimme etsimään huoltamoa, jonka piti olla jo nyt auki. Tankkauspiste löytyi, mutta se ei ollutkaan auki. No, ei muuta kuin yhdestä kanisterista lisää menovettä tankkiin ja sitten päästiin liikkeelle ja ulos satamasta.

Yllätys oli aika suuri kun huomasimme meren olevan täysin sileä ja tuulta ei ollut lainkaan. Holskit olivat kyllä nostaneet ison ylös, mutta ajoivat koneella ja nostivat kartion kun tulimme lähelle. Saavuimme samalla myös Rotterdamin suuaukkoon, jossa on verrattain tarkoin ohjattu alusten liikenne ja tämä koski myös huvialuksia. Niinpä otimme yhteyden VHF:lla liikenteenohjaukseen, josta nopeasti (ja hyvällä, selkeällä englannilla) vastattiin hyväksyvästi ja neuvottiin seuraamaan VHF:ää koko alueen ylityksen ajan. VHF:n kuuntelu olikin verrattain viihdyttävää – erästäkin kipparia sätittiin kun tämä oli ollut ”nukkumassa” eikä aluksessa oltu seurattu oikeaa VHF-kanavaa ja lisäksi laivoille neuvottiin kuinka huviveneitä oli mitenkin tiellä.

Mielenkiintoisin tilanne tuli aivan alueen reunalla kun eräs rahtialus oli ajamassa sisään, mutta totesi VHF:ssä, että menisi kahden purjeveneen välistä. Tunnistin heti, että laiva oli meidän reitilla ja että me olimme tuo edellä oleva alus ja taaempi oli holskinaapurimme. Liikenteenohjauksesta huhuiltiin tovi holskeja, mutta kun nämä eivät vastanneet kutsuun niin laivalle pahoiteltiin, että purjeveneeseen ei saada yhteyttä. Tämän jälkeen laiva teki nopean suunnanvaihdon ja väisti (purjeilla ja koneella) etenevää holskipurkkaria.

Nyt kun VHF:ää on tullut reissussa käytettyä enemmän niin veneen nimi, Calimera, on osoittautunut aika hyväksi: se on erilainen, tunnistettava sekä ulkomaalaisillekin helppo lausuttava. Kun olimme päässeet kriittisen paikan ohi niin nostimme mekin ison ylös sekä kartion keulaan. Tämä nosti vauhtia ehkä 0,5 solmua, joten hyvä niin. Myöhemmin tuuli alkoi viritä niin, että avasimme myös genuan ja päästiin purjehduksen makuun. Saavuimme alkuillasta Belgian Oostendeen, jonka ensimmäinen satama oli aivan tukossa, toiseen olisi pitänyt mennä sulun kautta, joten kokeilimme hieman taaempana ollutta Royal Yacht Club Oostendeä. Satama näytti olevan täydehkö, mutta pari tyhjääkin paikkaa oli. Mietimme minne uskaltaisimme mennä kun laiturilta heilutettiin ja neuvottiin paikka. Satamakapteeni oli huomannut meidät ja näytti vapaan paikan sekä auttoi rantautumisessa.

Satamakapteeni osoittautui oikein ystävälliseksi: vitsailun ja tarinoinnin välissä saimme maksettua varsin maltillisen (21€ sis vesi, suihku, sähkö) satamamaksun ja saimmepa vielä heidän wlan-verkon salasanankin. Hyvä ja ystävällinen palvelu – tästä on matkapurjehtija valmis maksamaankin. Suihkujen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme venekerhon ravintolaan, jossa tilasimme pihvit. Pihvit osoittautuivat erinomaisiksi (hyvällä hilloksella grillattu) ja annokseen kuului yllättäen myös 3 eri kastiketta. Voimme suositella satamaa ja ravintolaa varauksetta. Lisäksi tarjoilijan suosittelema olut oli erinomainen, joskin hämmästyttävän tiukkaa: 8,2%. No, ilta oli kaikenkaikkiaan onnistunut, vaikka Oostenden keskustaan emme jaksaneetkaan.

tuulimyllyn osia

Oostende, RYCO


Seuraavalle päivälle oli luvattu sopivaa keliä, joten päätimme jatkaa matkaa Ranskaan ja Dunkerqueen. Lähtöaamu oli todella kuuma ja lähdimme satamasta mielellämme viileämmälle merelle. Nähtävästi muutkin olivat huomanneet kelin, sillä ranta oli väärällään porukkaan ja veneitä oli vesillä paljon. Saimme kevyen sivuvastaisen tuulen, mutta Calimera kulki suht nätisti. Välillä oli kone apuna, välillä päästiin ilmankin. Yllättäen Belgian ja Ranskan rajalla tuli nopeasti tummia pilviä ja hetkessä alkoi sataa. Voimakas kuuro kesti vain hetken, mutta yllätti varmaan monen rannallakin olleen. Pian saavuimmekin Dunkerquen suuaukolle, jossa paloi vihreät merkkinä siitä, että sai ajaa sisään.



Dunkerquessa on useampi satama, mutta me päätimme valita sen, jossa oli mainittu olevan wlan hintaan 1€/24h. Tämä oli sisempi ulkosatamista ja sataman ulkolaiturissa on vierasveneille kiinnittymispaikka. Kiinnityimme siihen ja marssimme satamakonttoriin, josta meille annettiinkin oma aisapaikka. No, mehän mielellään siirryimme siihen ja paikka olikin hyvä ja suojaisempi kuin ulkolaituri. Täällä satamamaksu oli jo hieman korkeampi (27€) ja suihku oli erikseen. Vastapainona halpa wlan sekä maksuun kuuluvat sähkö ja vesi. Myös pyykinpesu ja kuivaus olivat edullisia (2€+1€). Täällä huomattiin myös vuoroveden olevan suurempi - rannassa ero on jo huomattava.

Ylävesi

Alavesi

Calimera Dunkerquessa


Dunkerquessa oli tarkoitus olla vain pari yötä, mutta miehistö oli hieman
kipeänä, joten kapteeni katsoi paremmaksi pysähtyä Dunkerqueen hetkeksi. Ja mikäs kiire meillä olisi – vielä yli vuosi aikaa palata Suomeen! ;) No, sunnuntaina tilanne alkoi vaikuttaa jo huolestuttavammalta, mutta koska kaikki paikat olivat kiinni, jatkotoimet siirtyivät maanantaille. Maanantaiaamuna satamatoimisto yritti järjestää aikaa lääkärille, mutta 5 eri lääkäriä olivat kaikki lomalla, eikä apua tuntunut löytyvän. Lopulta satamatoimiston avulias henkilökunta keksi tehdä tästä ”hätätapauksen”, jolloin lääkärin pystyi tilaamaan veneelle. Näin tehtiin.

Lääkäri saapuikin veneelle luvatusti reilun tunnin kuluttua ja tutki potilaan. Jos Calimeran kipparin ranska on hieman ruosteessa niin ei ranskalaisen lääkärin englantikaan kovin puhdasta ollut. Jälkikäteen onkin naureskeltu tilanteen koomisuudelle. ”It iiz reeed”, lääkäri sanoi kurkistettuaan potilaan kurkkuun. ”It iiz baaad”, oli kommentti verenpaineesta. ”Can you heeeat?”, kyseli lääkäri, ja vasta elekielen avulla kävi ilmi, että lääkäri ei kehottanut lämmittämään venettä vaan kyseli onnistuiko syöminen kipeällä kurkulla. Lääkäri ei tainnut olla veneilijöitä, sillä kommentti veneen sisätiloista oli, että ”It iiz smaaall”.

No, lääkäri sai tehtyä diagnoosinsa ja määräsi rohdot. Vertailun vuoksi tietoa hintatasosta: noin 15 min lääkärikäynti veneellä maksoi 40 euroa, joka oli meidän mielestä hyvin edullinen. Odottelimme veneellä hetken apteekkien aukeamista (täällä vietetään pieni siesta, eli paikat on arkisin auki noin klo 8-12 sekä 14-18) ja sitten lähdimme resepti kourassa apteekkiin. Ensimmäisen löytäminen oli hieman haastavaa, mutta sitten niitä olikin joka kadulla ja yhdenkin aukion reunalla niitä oli 4 kappaletta, yksi jokaiselle reunalle. Saimme rohdot ja nyt 24h jälkeen tilanne alkaakin olla paljon parempi.

Dunkerquessa vietetty aika on saatu kuitenkin osin käytettyä hyödyksi: on käyty kaupoissa, pyykätty, siivottu ja suunniteltu. Lisäksi katsoimme koko Band of brothers-sarjan läpi. ;) Aiempi ajatus oli jatkaaa Calaisin kautta Boulogneen, mutta sitten päätimme mennä suoraan Bolougneen, joskin nykyisillä ennusteilla meidän kannattaisikin mennä melkeinpä suoraan Cherbourgiin. Tämä tarkoittaa vajaan 200nm matkaa, mutta aamulähtö takaisi saapumisen perille seuraavan päivän illalla tai päivällä. Cherbourgista taas olisi melkein samanlainen rykäisy lähemmäs Brestiä ja sitten seurataankin jo kelejä Biskajan ylitykselle. Vastaavasti näillä ennusteilla saisimme loppuviikoksi vastatuulia, jolloin jatkaessa odottelua Cherbourgiin pääsisi vasta ensiviikolla. No, eipä tässä ole vielä kiire.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti