lauantai 3. elokuuta 2013

Hollannin sisävesillä ja Amsterdam

Briefly in english: We moved to the lakes from Lemmer as we went to Lelystad. On the way we saw a breakwater which was missing from all the charts (even the brand new ones) and while passing it we managed to hit the ground again. No damage done, but these really are quite shallow waters... After getting us out and back to the track we decided to anchor near Lelystad. This was a good idea: we swam, ate and relaxed at the sea rather than spending time in hot harbour. For the night we went to the harbor.

The next day was as hot as the previous and there was very little wind at the sea. We motored all the way to Amsterdam where we went to Sixhaven, the harbor just opposite the railway station. The location is very good and it's easy to go to the cuty. We have been around Amsterdam: diamond factory, canal cruise, shopping, pan cakes, cheese, local beer etc. Quite nice city! Next stop is IJmuiden and then we are back in North sea.

Ja muutama sana suomeksi:

Tyypilliseen tyyliin Lemmerissä aamu valkeni pilvettömänä sekä kuumana. Tuulta ei ollut nimeksikään kun ajoimme kohti sulkua. Sulkuun jonotti jo useampi vene ja me menimme niiden jatkoksi. Samaan sulutukseen tuli perään myös isompi proomu, jolloin kuulutettiin (hollanniksi ja saksaksi), että purjeveneet menisivät keskelle eteen. Näin mekin siirryimme keulille ja kylkikiinnitykseen moottoriveneen kanssa. Aika nopeasti sulku aukesi ja lähdimmekin nopeasti väylää kohti Lelystadia.

Pienellä varalaidalla kulkevat paikalliset alukset

Hollannin sisämeret (tai järvet) ovat makeaa vettä ja IJsselmeer sekä Markermeer ovat molemmat erotettu toisistaan paitsi suluilla niin myös niiden välisellä muurilla, jonka päällä kulkee autotie. Ihmettelimme tovin IJsselmeerin kirjoistusasua, mutta sitten asia selvisi: hollannin kielessä IJ-yhdistelmä katsotaan yhdeksi kirjaimeksi, jolloin peräkkäin kirjoitettuna erisnimessä ne ovat molemmat isolla. Sekä IJsselmeer ja Markermeer ovat matalia, eli niiden keskisyvyys on ainoastaan noin 5 metriä. IJsselmeer tehtiin 1932 ja 1970-luvun puolivälissä siitä erotettiin Markermeer, joka sijaitsee etelämpänä.

No, me siis etenimme noin 4 metrin syvyisellä väylällä kohti Lelystadia kun huomasimme edessämme keskellä väylää olevan aallonmurtajan, jolla oli pituutta ehkä noin 200 metriä. Ihmettelimme tätä, sillä aivan präniköissä kartoissamme (2 kpl paperikarttoja, pari kuukautta vanha C-mapin sähköinen kartta sekä uusi Navionicsin sähköinen kartta) ei ollut mitään merkintä tästä. Koska kaikki muut huviveneet ohittivat aallonmurtajan itäpuolelta, katsoimme mekin tämän ratkaisun olevan hyvä. Syväys säilyi yhä noin 4 metrissä kunnes yht'äkkiä Hanna huomasi sen laskeneen jo 2 metriin – äkkiä veto pois ja samantien tussahdimmekin jo pohjaan. Meillä oli nopeutta varmaan noin 5 solmua ja siksi menimme aika pitkälle matalaan ja nyt kaiku näytti jo 1,5 metrin lukemaa. Yritimme peruuttaa, mutta vene oli kunnolla kiinni pohjassa. Huonompana vaihtoehtona otin hieman agressiivisemman otteen kaasukahvaan ja käänsin meidät lähes paikallaan ympäri ja lähdimme hiljalleen palaamaan vanhaa jälkeä takaisin. Pian vesi syveni ja päätimme kiertää allonmurtajan länsipuolelta. Tämän jälkeen ei tullut pohjakosketuksia.

Keli oli helteinen ja meitä ahdisti ajatus kuumasta satamasta, joten päätimme muutaman muun kanssaveneilijän tavoin jäädä hetkeksi ankkuriin Lelystadin edustalle. Täällä oli vettä alla noin 4 metriä ja samalla pääsimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa uutta ankkuria sekä itseasiassa ankkurivinssiäkin. Ankkurointi onnistui hyvin, mutta näin helpoissa olosuhteissa ei ankkurin pidosta voi vetää juuri johtopäätöksiä. Kävimme uimassa kaikessa rauhassa, söimme lounaan ja noin klo 18 aloimme tehdä lähtöä. Tällöin pahoin paahde oli jo ohi, joten satamakin oli houkutteleva vaihtoehto. Ankkuri nousi ylös ihan nätisti, joten toistaiseksi ankkurointivälineet eivät tuota huolia. Seyraavan kerran käyttöä tosin varmaan vasta Espanjassa/Portugalissa.

Ankkurissa

Ankkurissa


IJsselmeerin ja Markermeerin välinen pato menee Lelystadista Enkhuizeniin ja molemmissa päissä on sulut. Lelystadin sulkuun saimme mennä ylhäisessä yksinäisyydessämme ja tämäkään sulku ei tuonut suurempia haasteita. Viimeisten päivien aikana on tullut mentyä yli 50 nostosillan ali, monien sulkujen läpi sekä muutaman moottoritien yli, eli tiettyä rutiinia on jo ehtinyt muodostua. Sulun jälkeen suuntasimme Lelystadin eteläiseen satamaan oikeastaan vain siksi, että olin joskus aikoinaan nähnyt siellä olleen kiinnostavia veneitä kaupan. Satamassa oli oma sisääntulolaituri vierailijoille, se oli suht selkeästi merkitty keskellä satamaa. Laiturilla oli sopivasti satamakapu valmiina ja hän ottikin köytemme vastaan. Vapaita paikkoja oli muuallakin vakipaikkalaisten jättäminä, mutta myös sisääntulolaituriin pystyi jättämään veneen, joten jätimme laiskoina veneen suoraan siihen.




Vanhempaa kalustoa Lelystadissa

Jonmeri Lelystadissa

Lelystad


Lelystadin sataman fasiliteetit olivat kohdillaan: wc- ja suihkutilat vaikuttivat todella uusilta, mutta ne olivat myös äärimmäisen siistit sekä ilman lisäkuluja. Voimmekin todeta, että täällä oli reissun toistaiseksi parhaimmat fasiliteetit ja asiaan paremmin vihkiytyneille tiedoksi, että vitonen melkein napsuisi. Satamassa oli myös satamakonttorin läheisyydessä ilmainen wlan ja kuulemma viikon parin päästä olisi laajemminkin satamassa. Koska Lelystadin satamaan oli päädytty katsomaan juuri veneitä niin kiertelimme tovin laitureilla ja löysimmekin kaikkia erilaisia veneitä, vaikka pääpaino olikin peruskipoissa. Muutama helmi oli joukossa ja hauskasti satamassa oli myös yksi Jonmeri 33.

Venekerhon ravintola oli houkuttelevasti laiturilla, joten rantautumisjuomien jälkeen päätimme mennä sinne myös illalliselle. Siinä kelpasi sitten nauttia illasta ja auringonlaskusta. Mietimme samalla hieman taktiikkaa seuraavaksi päiväksi: olimme hieman karkeaa aikataulua edellä, joten pakko ei olisi vielä mennä Amsterdamiin, mutta toisaalta siellä olisi sitten enemmän päiviä aikaa kierrellä. Päätimme siis lähteä Amsterdamiin seuraavana aamuna. Lelystadissakin päivä valkeni kuumana ja aurinkoisena, mutta heikkotuulisena. Kävimme aamulla vielä hakemassa satamaravintolasta tuoreet sämpylät sekä kahlaamassa venetarvikeliikkeen tarjonnan. Lähdimme jatkamaan matkaa ja puksuttelimme Amsterdamia kohti todella hiostavassa säässä juoden litrakaupalla jääteetä ja kivennäisvettä – tähän pitää nyt kai vaan tottua.

Liikenteen määrä kasvoi huomattavasti lähempänä Amsterdamia ja trafiikkia piisasikin siitä eteenpäin. Amsterdamiin päästäksemme meidän piti vielä mennä yhdestä sulusta läpi ja tämä sulku aukeaa 20 min välein, joten reilun 10 min odottelun jälkeen pääsimme siitä mukavasti läpi. Sitten olikin enää pieni luikaisu Sixhavenin satamaan, joka sijaitsee suoraan rautatieaseman pohjoispuolella. Sixhavenin satama on siitä poikkeuksellinen, että sinne otetaan veneitä, vaikka varsinaiset paikat olisivatkin jo täynnä. Tämä tarkoittaa sitä, että satama pakataan tarvittaessa kaikkia välejä myöten täyteen ja aamulla puretaan hitaasti. Saavuimme satamaan klo 15, joka on verrattain myöhä ajankohta, mutta saimme tästä huolimatta hyvin kulmapaikan. No, seuraavana päivänä siirsimme melun takia venettä hieman, mutta hyvä paikka suihkujen ja grillauspaikan lähellä. Pistimmekin Weberin kuumaksi heti ensimmäisenä iltana veneelle tulleen vieraan kunniaksi.

Sixhaven

Pyörät steissin vieressä

Hanna Amsterdamin illassa

Joutsenet Sixhavenissa

Uusi venepaikka

Hintatasosta voidaan todeta sen verran, että Hollannin satamissa satamamaksut ovat olleet aika maltilliset, 10-18 euroa, ja Sixhavenissa 5 yön maksu oli noin 90 euroa, eli noin 18€/yö. Tähän hintaan sisältyi niin suihkut kuin sähkökin. Ihan kohtuullista. Lisäksi satamakapteeni antoi koodin wifi-asemaan ja kas - saimme hyvän internet-yhteyden. Sixhavenin vierestä (molemmin puolin itseasiassa) menee jatkuvasti lauttoja rautatieasemalle (päivisin 6 min välein, öisin 12 min välein) ja siirtyminen keskustaan onkin helppoa. Amsterdamissa saa mukavasti kulumaan monta päivää pelkästään shoppailuun ja muutakin nähtävää riittää. Kävimme taas Gassanin timanttipajalla kuuntelemassa mistä ne timantit tunnistaa sekä Genrokussa illallisella. Suolaiset pannukakutkin syötiin ostosten lomassa, täytettiin veneen juustovarastot sekä tietenkin pyörähdimme kanaaliajelullakin. Luonnollisesti paikallisia oluitakin nautittiin - täällä tuntuu olevan rose olut (lähinnä marjaolut) kovassa huudossa naisten keskuudessa, tavallaan siiderin korvike. Aika imelää litkua.

Sunnuntaina oli aika jatkaa matkaa ja heti kun satamasta oli lähtenyt riittävästi veneitä ja mahduimme itse taiteilemaan veneemme ulos niin lähdimme - jossain lapussa mainittiin, että satamamaksu on voimassa klo 12 asti, joten tämäkin tuo aamuruuhkaa satama-altaaseen. Emme kuitenkaan menneet kauas vaan ainoastaan läheisen sulun odotuslaiturille, jossa olimme pari tuntia. Sitten Amsterdamiin meitä moikkaamaan tullut vieraamme lähti lentokentälle ja me jatkamaan matkaamme. Amsterdamista jatkoimme kanavaa Ijmuideniin, josta pääsimmekin takaisin Pohjanmerelle ja suolaveteen. Kiirettä ei ole, mutta nyt houkuttelee jo Ranskan ruoka- ja juomatarjonta. Joskus kuukauden päästä onkin vuorossa Espanja ja kas – sieltäkin taitaa löytyä kulinaristeille herkkuja.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti