BVI:lle lähdettiin purjehtimaan yön yli, koska matka, noin 85 nm ei oikein onnistuisi valoisaan aikaankaan. Lähdettiin St Martinin Marigotista pienten säätöjen jälkeen noin klo 17.30, eli vähän ennen auringon laskua. Muuten olisi tullut pimeä, mutta meidän matkaa tuli suunnitellusti valaisemaan täysikuu. Valoa olikin hyvin ja näkyvyys hyvä koko matkan.
Tuuli ei oikein ollut riittävä, voimakkuus oli noin 3-5m/s ja kolmanneksen jälkeen kääntyi tuulemaan suoraan takaa, jolloin genua ei jaksanut vetää vaan paukkui, jolloin otettiin se sisään. Välillä taas tuuli parani ja avattiin purjetta, mutta konetta piti käyttää lisäapuna. Plussaa oli maltillinen allokko, joka toki sekin keikutti venettä kohtalaisesti.
Yön jännittävimmät hetket olivat sadekuuro, erään risteilijän ampumat ilotulitukset (hetki ihmeteltiin oliko merellä onnettomuus tai muu hätä) sekä delfiinit, jotka vain kuultiin (delfiinien narina on varsin tunnistettava ääni) mutta ei nähty. Trafiikkia oli aika vähän, mutta hyvä niin. Aamulla Virgin Gorda olikin jo edessä. Kiersimme saaren pohjoispuolelle, jossa Gorda soundissa Gun Creekin lahdessa on uudehko sisäänkirjauspiste.
BVI:llä on Karibian suurin vuokravenearmada ja tämä näkyi saapuessamme Gorda Soundin edustalle: kymmeniä veneitä lähti kohti läheistä Anegadan saarta. Veneitä oli yht'äkkiä liikkeellä vaikka kuinka ja osuimmekin aamuruuhkaan (vähän kuin Barösund kiivaimpana kesäpäivänä). Pääsimme kuitenkin helposti oikeaan paikkaan ja tullimuodollisuudet sujuivat nopeasti ja edullisesti, vaikka Sailclear ei täällä toiminutkaan. Gun Creekin tulli on ehdottomasti hyvä ratkaisu St Martinilta tullessa.
Gorda Soudin koilliskulmassa on Necker island, joka on tunnettu siitä, että sen omistaa Richard Branson. Yllättäen Virgin-ryppään pomon saari sijaitsee Virgin Islandseilla... Saarta saa vuokrata reilulla 50 000 dollarilla/päivä ja hintaan sisältyy myös mm. sukellusvene ja sen kapteeni, mutta herra Bransonin seura ei kuulu hintaan. Saaren edustalle saa kuitenkin ankkuroitua ja pari venettä siinä olikin kun menimme ohi.
Ensimmäiseksi yöksi menimme ankkuriin Prickly Pear Islandin edustalle muutaman muun veneen seuraksi. Kävimme saarellakin, mutta ainoa kuppila oli kiinni eikä polkuja saaren sisäosiin löytynyt. Tapahtumaa kuitenkin saatiin kun yksi laiturilla ollut kumivene oli jätetty liian tiukalle ja sen keula hakkasi laituria. Tässä kohtaa oli esillä naulan kärki ja ollessamme laiturilla kuulimme kun keulaan tuli reikä ja etummainen ilmasäiliö tyhjeni kuin ilmapallo. Omistajat, tai oikeastaan veneen vuokraajat, löytyivät rannalta ja ilmoitimme heille asiasta. Siitähän hulina alkoi kun vuokraveneen isohko matkustajisto alkoi pohtia pääsyä takaisin veneelleen vuotavalla jollalla!
Päivällä käytiin vielä uimassa ja otettiin kaikki vesilelut käyttöön. Pientä ärsytystä muuten erinomaiseen paikkaan toi ohi posottelevien moottoriveneiden aallot, jotka osuvat ikävästi veneen perään. Trafiikkia on todella paljon ja purjeveneitäkin koko Gorda Soundin alueella on ehkä noin 200 kpl. Alue on kuitenkin suuri, joten tilaa kyllä riittää. Viikonloppuna Necker islandilla oli jonkun merkittävän jenkkipariskunnan häät ja monta superjahtia saapui lahdelle vain näitä kekkereitä varten.
Tuuli alkoi nousta viikonloppuna, joten siirryimme pari mailia sivuun suojaiseen lahteen, Biras Creekiin. Täällä oli pieni satama ja poukamassa poijuja sekä muutama paikka ankkuroitumiseenkin, mutta kun sopivaa koloa järkevällä sijainnilla ja syvyydellä ei löytynyt (kanadalaisten pieni armada oli jo ehtinyt valloittaa parhaat ankkuripaikat) niin otettiin poiju. Tämä oli hyvä ja helppo ratkaisu kun saimme lahden parhaan poijun. Täällä ei aaltoja juuri tullut ja matka rantaan oli lyhyt. Satamien hintatasoa meille: poiju 25usd/yö, pohjukan satamassa laiturissa 70usd/yö, viereisessä laiturissa 140usd/yö. Nämä eivät sisällä vettä tai sähköä. Sähkö oli muuten 25usd/yö, eli aika hintavaa.
Vaikka veneilijän paratiisiksi tätä lähinnä voisi kuvitella, löytyy maakrapuja varten hulppeita resorteja, joissa on esitteiden ja hintojen perusteella ensiluokkaista kaikilla mittareilla. Hyvin mahduttiin kuitenkin sekaan saarelle. Tavattiin muitakin matkapurjehtijoita mm. Kanadasta ja Jenkeistä. Yksi amerikkalaispariskunta tuli kumiveneellä ihailemaan Calimeraa ja kuvittelivat heidän vanhan veneen muistuttaneen kovasti tätä. Nyt pariskunnalla oli huomattavasti isompi vene kun pelkkä kumivene oli noin 5 metriä pitkä.
Biraksen ja Bitter Endin resortit ovat yhdistäneet voimansa ja tehneet alueiden välille useammankin polun. Lyhyin ja helpoin kulkee rantaa pitkin mangrovepuiden lomassa eikä alueelta toiselle siirtyminen kestä kuin kymmenisen minuuttia, mutta liikuntaa ja haastetta kaipaaville löytyy kukkuloille kiipeileviä reittejä. Hanna kolusi tyytyväisenä näitä polkuja uusien amerikkalaisten tuttavuuksien kanssa.
Pari yötä oltiin poijussa ja nettikin toimi ihan veneessä. Saatiin myös viereiseltä laiturilta vettä tankkiin sekä bensaa jollaan, joten ei haitannut oharit St Martinilla. Seuraavaksi siirryttiin vajaat pari mailia länteen, jossa oli Leverickin lahti. Täälläkin oli pieni satama sekä poijuja, mutta nyt pudotettiin ankkuri. Hyvä pito heti, joten ei oikeastaan syytä poijuun. Myös swelli oli aika olematon, joten ei mitenkään huono paikka. Myös täällä veneen sisälle kantoi avoin wifi, jopa useampi.
Satamassa oli edullinen ja nopea (4+4konetta) itsepalvelupyykkäys, joka hyödynnettiin. Jännä miten pyykinpesumahdollisuuskin on muuttunut ylellisyydeksi, jota saa fiilistellä monta päivää pesun jälkeen... Takaa löytyi myös pieni kauppa, joka oli auki läpi pääsiäisen kuten kaikki muutkin paikat täällä. Valikoimat olivat kaupan kokoon nähden hyvät, mutta hinnatkaan eivät olleet vaatimattomia. Satamakonttorista puolestaan löytyi pieni kirjavaihtopiste ja kas - englannin ja saksan lisäksi hyllystä löytyi myös muutama opus ihan suomeksi. Kirjoissa oli Serenan leimat, joten ilmeisesti heiltä tulleet hyllyyn yli vuosi sitten. Otettiin tietysti kermat päältä ja jätettiin tilalla luettuja kirjoja - myös suomalaisia.
Gorda Sound on ihan kiva paikka: kaunista, monia lahtia ja poukamia, mutta myös elämää ja palveluita. Veneitä on paljon, mutta aluekin on laaja. Ihan kiva, voisi viihtyä pidempäänkin. Toisaalta täältä on helppo halutessaan siirtyä Anguillaan, mutta huonon kelin yllättäessä on useampia suojaisia poukamiakin tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti