Dominica/Portsmouth

Aamu valkeni Roseaussa sateisena ja ehkä hieman viileänä. Viileys on suhteellista: 26 astetta ja pelkät shortsit päällä, mutta huomasi heti parin asteen eron lämpötilassa. Aamupalan jälkeen irrottauduttiin poijusta ja lähdimme kohti Portsmouthia saaren luoteisosaan. Tuulta ei tällä Dominican suojan puolella ollut, joten posotettiin koneella koko matka. Pientä vastavirtaakin havaittiin, mutta pian oltiinkin jo lahdella.

Ensimmäinen boatboy tuli jo 2 mailia ennen rantaa luoksemme, mutta ei häirinnyt vaan toivotti tervetulleeksi sekä kertoi nimensä "Spagetti" siltä varalta, että haluamme tehdä kierrosajeluita tms. Jatkoimme muiden veneiden luokse, mutta yllättäen nyt ei luokse tullut yhtään boatboyta. Poijuja ei oikein ollut vapaana, joten laskimme ankkurin sopivaan väliin vajaaseen 4 metriin. Kuokka puri heti hyvin, vaikka ei uponnutkaan niin upeasti kuin st. Pierressä.

Nettiyhteyksiä oli ankkuripaikalla tarjolla monia, mutta joko suojattuja tai maksullisia. Yksi suojatuista oli rannan lähiravintolan Blue bayn, jonne lähdimmein seuraavaksi. Rantautumisjuomat pöytään ja nettikoodi kouraan. Tämä netti on hyvä ja kohtuunopeakin, mutta ennen kaikkea se toimii myös veneellä, joskin hitaammin. Dominica onkin yllättävän hyvin verkossa verrattuna vaikkapa viereiseen EU-alueeseen.

Illalla käytiin Palomaxilla ihmettelemässä elektroniikkaa ja päätettiin lähteä yhdessä rannalla järjestettäviin grillijuhliin. Juhlat järjestää lahden boatboy-yhdistys nimeltä P.A.Y.S keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Hinta ei ollut hurja ja sillä sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi sekä kaiken lisäksi tuotto meni yhdistyksen hyväksi. Ruokailun päätteeksi raivattiin osa pöydistä pois ja näin saatiin tanssilattialle tilaa. Yhdistys valvoo lahdella kuulemma myös öisin, joten turvallisuutta kasvattavaa toimintaa on mukava tukea. Paikalla oli paljon purjehtijoita ja ilta oli hauska ja tapahtumarikas. Erityisesti mieleen jäi paikallinen parkettien partaveitsi, joka oli kuin 70-luvun diskosta karannut punaisine takkeineen ja hopeisine huiveineen.

Seuraavana aamuna oli kova tuuli ja vene heilui swellissä. Aamupalan jälkeen päätettiin lähteä Palomaxin porukan kanssa kylille ja Indian river -jokikierrokselle. Jätettiin kumiveneet Blue bayn laiturille ja käveltiin loppumatka kylän halki. Tällä on aika aitoa menoa: talot ovat pääosin hökkeleitä, autonromuja lojuu siellä täällä, kanat juoksee poikasineen keskellä katua ja erilaisia eläimiä on kadunvarrella.

Joen suuaukolla päivysti opas, joka ylipuhui meidät retkelleen. Viereisessä rakennuksessa oli toimisto, jossa maksettiin jokin luontovero ennen lähtöä. Saimme supliikin opasmiehen, joka tarjosi myös vähän väliä näytteitä lauluäänestään. Mies kertoi alueesta ja sen floorasta ja faunasta. Joki, joka on nimetty aikoinaan siellä asuneiden intiaanien mukaan, on suojelualuetta, joten siellä ei saa käyttää moottoria. Niinpä oppaamme souti venettä. Maisemat olivat hienot ja joitain eläimiäkin nähtiin. Oppaamme mukaan monet puut olivat satoja vuosia vanhoja, osa jopa yli 500-vuotiaita!

Toisessa päässä jokea oli pieni kuppila, jossa istahdettiin hetkeksi. Pitkään ei taaskaan tarvinut odottaa tuttua kuviota kun katsoin paikalla saapunutta nuorempaa porukka, joka näytti kovin suomalaiselta ja kas - suomalaisia hyvinkin. Yksi porukasta oli ollut saarella jo liki 3kk, mutta muut olivat vasta saapuneet katsomaan kaveriaan. Niin vain keskellä Dominican pöheikköäkin löytyy suomalaisia.

Paluumatkalla opas vielä näytti muka bonuksena paikan, jossa oli kuvattu yksi kohtaus Pirates of the Caribbeaniin. Kyseessä oli kakkososan rämeikkö, jossa oli noitanaisen huvila. Hökkeli oli edelleen pystyssä ja sen tunnisti samaksi. Sitten lähdimme takaisin betoniviidakkoon, kuten oppaamme asian esitti. Maksu suoritettiin lopuksi. Oikean jokioppaan muuten tunnistaa punaisesta/pinkistä lupakortista.

Retken jälkeen palattiin veneille milloin mitäkin katukuvan outoutta ihmetellen, löydettiinpä eräältä sivukujalta pieni venetarvikeliikekin. Jollalaiturin luona nähtiin hassu tilanne kun yksi paikallinen häirikkö ajettiin pois boatboyn toimesta - jonkinlaisella mailalla tai putkella vauhtia antaen. No, ehkä tämä on sitä yhdistyksen ajamaa turvallisuutta. Aamun tuuli oli kadonnut ja veneet eivät enää heiluneet. Veneelle oli mukava palata hyvän retkipäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna taas puhalsi enemmän ja perjantain kunniaksi Nikke lähti tulliin suorittamaan uloskirjauksen. Tulli on aika kaukana lahden eteläisemmässä osassa parin isomman varastorakennuksen takana. Näiden edessä on iso betonilaituri, jonka alussa on paikka kumiveneille. Yllättäen uloskirjauksesta veloitettiin vain 2ecd, vaikka piti olla 10ecd. No, käyhän tämä näinkin. Nikke palasi veneelle tekemään huoltotöitä,  Hanna oli jo ehtinyt tällä välin lähteä Palomaxin porukan kanssa hiippailemaan saarelle. Retkikunta kävi kiertämässä viereisen kukkulan sekä sillä olevan Fort Shirleyn. Koko alue kuuluu Cabritin kansallispuistoon.

Huomenna suunta onkin takaisin Ranskaan, eli Guadeloupelle ja erityisesti sen eteläisille Iles des Saintes -saarille. Sen jälkeen etenemme näillä näkymin pääsaaren länsireunaa, pysähdyspaikkoina todennäköisesti Basse-Terre ja Deshaies. Portsmouth ja Dominica olivat ihan mukavia paikkoja, mutta ei täällä päiväkausia jaksa olla. Hyvä pysähdyspaikka kuitenkin Ranskan saarien välillä ja veneilijöiden turvallisuus on hyvällä tasolla.