Seuraavana aamuna saatiin vieras kun Hannan sukulainen Kimmo tuli hetkeksi kyytiimme. Lähdettiin Jolly Harbourista ja kierrettiin saarta myötäpäivään. Luonto antoi parastaan vieraamme kunniaksi: Pääkaupungin, St Johnin edustalla ensin ui vastaan todella suuri kilpikonna (suurin tähän asti nähdyistä - se oli niin pitkä, että luulimme sitä aluksi delfiiniksi ja pää oli jalkapallon kokoinen) ja pian perään pari delfiiniä tuli katsomaan venettämme uiden erittäin laiskasti ja läheltä. Tämä Antiguan rannikko on todella matalaa ja pohjoispuolelle mennessä oltiin jo alle 5 metrin syväyksillä. Riuttojen välistä pääsi kuitenkin ihan hyvin ajamaan, parissa kohdassa oli jopa viitta. Plotterin lisäksi tähystys polaroivilla aurinkolaseilla antoi varmuuden oikeasta reitistä. Suomessa purjehtiville tämä on pala kakkua, lähinnä kokemattomampien jenkkien takia kai alueesta varoitellaan. Nähtiin myös s/y Kokomo, joka etäällä purjehti kohti Barbudaa tasaisella 14 solmun vauhdilla.
Kimmo jätettiin Parhamin edustalle satamaan (jossa kaiku näytti matalimmillaan 2,1m!), josta me jatkoimme Great bird islandin suuntaan. Saaren edessä oli 3 venettä ja pari vapaata poijua. Valitsimme lähimpänä rantaa olleen poijun ja sitten oltiin saavuttu monien lähteiden kehumaan Antiguan parhaimpaan ankkuripaikkaan. Täällä tuuli miellyttävästi, mutta aallokkoa ei ollut nimeksikään. Otettiin lyhyet päiväunet, jolloin paikalle tuli muutama vene lisää, mutta ei täällä tungosta silti ollut, yhteensä 6 purkkaria. Hieman ärsyttävästi joku spede ajoi alueella vesijetillä pyörien veneiden ympärillä tuoden melua ja aaltoja.
Saarelle pääsi ajamaan kumiveneellä pienen salmen läpi väistellen koralliriuttoja. Yllätys oli suuri kun nähtiin rannalla ankkuripaikan katseilta suojassa liki 10 paikallista moottorivenettä ja paljon ihmisiä rannalla viettämässä sunnuntain piknikiä. Ilmeisesti paikalliset turistiveneilijät olivat tuoneet tänne viikonloppuna sukulaiset ja muut tuttunsa. Lyhyt tutustuminen saareen kertoi olennaisen: täällä saa grillata. Kiersimme vielä hieman ja palasimme sitten jollalla veneelle. Paikalliset veneet poistuivat pian meidän jälkeen ennen pimeän tuloa, joskin yksi sai perämoottorin potkurin osumaan koralliin/kiveen ja nilkutti pois vain toisen koneen voimalla.
Seuraavana aamuna mentiin uudestaan saarelle, nyt käytiin se paremmin läpi. Saari on varsin karu ja toi etäisesti mieleen Suomen ulkosaariston autiot saaret. Lämpötila ja ympäröivät maisemat toimivat toki erottajina... Ylempää saarelta oli upeat näköalat ja ympäröivät vedet olivat turkoosit ja siellä täällä näkyi korallimättäitä. Parissa kohtaa oli kallioon tullut kolo, josta näki läpi meren. Korallit houkuttelivat, joten mentiin jollalla yhden ison riutan viereen ankkuri hiekkapohjaan ja snorklaamaan. Täällä oli vielä elävää korallia (valitettavasti suurin osa Karibian korallista on kuollutta harmaata möhjöä johtuen mm. riuttojen puhdistajan, papukaijakalan, ylikalastuksesta.) ja uskomattoman kirkkaassa vedessä kaikki erottui upeasti. Vähemmän upeasti vesitiiviin kameran akku kuoli juuri kun päästiin veteen. No, myöhemmin laitettiin sekin veneellä lataukseen.
Lounas päätettiin valmistaa grillissä: oli maustettuja kasvisvartaita, nakkeja, erilaisia vihannessotkuja, tikkuleipää valkosipulivoilla ja plantain-ruokabanaania. Jälkiruoaksi oli loppuhiilloksella lämmitettyjä vaahtokarkkeja. Erinomaista, taas kerran. Paikalle tuli ruokaa valmistaessamme pieni turistiryhmä, jonka opas oli kovasti kiinnostunut vakuuttavasta grillistämme, kyseli merkkiä ja kertoi hankkivansa samanlaisen. Myös toinen paikallinen katsoi hyväksyvästi touhuamme todeten näyttävämme juuri miltä pitäisikin, eli 100% antaumuksella nauttivilta. Myös kyydissä olleet turistit olivat kiinnostuneita meidän edesottamuksistamme. Tällä kertaa suomalaisten sijaan löytyi britti, joka oli ollut monesti Suomen Lapissa. Siinähän sitä vertailtiin Lapin eri hiihtokohteita keskellä kuuminta Karibiaa!
Saaren nimi, Great bird island kävi parhaiten ilmi silloin, kun saimme ruoan lautaselle - useampi lintu tuli heti norkoilemaan lähelle ja tyhjä oluttölkki ei ollut pitkään yksin kun janosieppo lensi maistamaan viimeiset pisarat. Pian turistiryhmä lähti ja saari oli meidän. Rantavesi oli lämmin, aurinko paistoi ja oli kerrassaan mukavaa ja rauhallista. Joku saattaisi pieneksi paratiisiksikin kutsua - ei tätä paikkaa siis turhaan kehuttu. Tämä oli ehkä sellaista Karibiaa, mitä joskus ennen reissuun lähtöä pienessä mielessään kuvitteli ja vähän odottikin. Aikamme siinä kristallinkirkkaissa rantavesissä lilluttiin ennen paluuta veneelle sundownereille.
Seuraavana aamuna ankkuripaikka tyhjeni kovaa vauhtia ja mietimme, että oliko onni myötä ja koko paikka jäisi vain meille vai oliko joukkopaon syynä jotain mitä emme tienneet. Lähdimme joka tapauksessa taas snorklaamaan. Yksi päiväturistiryhmä oli parhaalla snorklailupaikalla myös, joten suurta syytä huoleen ei voinut olla.
Tälläkin kertaa kamera temppuili hieman, mutta mystisesti alkoi toimia kun otettiin akku hetkeksi pois. Muutama kuva saatiin otetuksi kunnes huomattiin ajoituksemme olleen hieman huono: tuuli voimistui ja paikalla alkoi käydä aika kova virtaus. Niinpä snorklailu oli haasteellisempaa ja vei hieman enemmän voimia.
Palattiin veneelle kun huomattiin tummien pilvien ilmestyvän taivaalle. Lähestyvä rintama lienee ollut aamuisen ankkuripaikan joukkopaon syynä. Pari pisaraa tippui, taivas synkkeni ja tuuli voimistui joten päätettiin lähteä Deep bayhin, jossa tuulelta suojana on koko Antigua pelkän koralliriutan ja pikkusaaren sijasta. Vierailu jäi vsin pariin päivään säiden takia, mutta Great bird island oli ehdottomasti yksi hienoimmista paikoista Karibialla - Calimera suosittelee. Ja bonuksena täällä on ilmaiset poijut, vaikka hyvä hiekkapohja ankkuroitumiseenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti