s/y Calimera : Perhe on pahin

Vierailevana bloggaajana Hannan sisko Lotta.

2 ½ päivän ja noin 10 000 km:n matkustamisen jälkeen saavuimme Niklaksen iloksi 4 sukulaisnaisen voimin Hannaa (ja tietenkin myös Niklasta) tervehtimään St. Lucian saarelle, jossa lomailemme viikon, minkä jälkeen matka jatkuu Miamin rannoille. Majoitumme itse Rodney Bayssa hotellissa, vaikka aluksi Jenni uhkailikin yöpyvänsä Calimerassa (myöhemmin tuli tosin sekin koettua, ettei Jenni kovin merikelpoinen ole, ainakaan Atlantin aalloissa :D).

Lentomatkasta toivuttuamme (matka oli pitkä ja ilmakuoppainen) sovimme tapaamisen Soufrieren kaupunkiin, jonne hurja automatka noita pieniä serpentiiniteitä pitkin kesti parisen tuntia, vaikka linnuntietä matka ei ollut kovin pitkä. Vuoristoinen maasto sekä joulun alla riehunut myrsky oli aiheuttanut mm. muutaman sillan ja teiden sortumista, joten eteneminen oli jokseenkin hitaanpuoleista. Onneksi kuski ajoi rauhallisesti ja maltillisesti, joten verenpaineet eivät kovin korkealle päässeet nousemaan, toisin kuin monissa muissa etelän maissa.

Saavuttuamme sovittuun tapaamispaikkaan saimme tekstiviestin: ”Katsokaa merelle ;)” ja sieltähän se lähes paikallisten väriseksi ruskettunut sisko näkyi boat taxilta heiluttelevan! :) Iloisen jälleennäkemisen ja lähiseudun turistikierroksen jälkeen mekin kalpeat maakravut kipusimme venetaxiin ja matkasimme Niklaksen (joka ei ollut ehtinyt alta pois viereiselle saarelle) iloksi kohti Calimeraa, jolla purjehdimme seuraavat kolmisen tuntia takaisin pohjoiseen Rodney Bayhin hotellin ”takapihalle”.

St. Lucia on monipuolisuutensa (hyviä hiekkarantoja, kaunista luontoa mutakylpylöineen sekä Piton-vuorineen, pieniä kyliä pastellisävyisine pikkuhökkeleineen, eksootttisia hedelmiä...) vuoksi hyvä matkakohde meidänlaisille aktiviteeteista pitäville turisteille. St. Lucia ei myöskään ollut (vielä kenties) niin turistien valloittama kuin pohjoinen naapuri Martinique (joka kuhisi ranskalaisia turisteja). Tulihan rannallakin aikaa vietettyä, mutta kovasta yrityksestä huolimatta vaaleat ihomme erottuvat silmiinpistävästi täällä Marinassa näiden karskien merenkävijöiden auringon kärvistämistä ihoista!

Vaikka paikallisten elämänasenne näyttäisi olevan varsin leppoisa ja he tuntuvat ottavat elämän hyvinkin rennosti, tuntuu aika täällä jotenkin kummasti rientävän paljon nopeammin kuin koti-Suomessa. Valitettavati siis vierailumme saarella ja Hannan & Niklaksen riemuna lähenee loppuaan. Mieleenpainuvimpia muistoja tältä reissulta on ehdottomasti paikallisten kadehdittavan rento elämänasenne, kookospohjaiset drinkit, kovat, mutta kovin lyhyet sadekuurot (kuivana kautenakin täällä siis sataa usein), luonto sekä päivän purjehdusreissu Martiniquelle ja takaisin (saarten välinen pikalautta oli rikki, joten vuokrasimme veneen sekä miehistön, sillä Calimera on liian pieni ja hidas ehtiäkseen päivässä Martiniquelle ja takaisin) ja tulipahan sekin sitten (tosin hieman kantapään kautta) todettua, ettei meidän nelihenkinen porukkamme kovin merikelpoinen ole, joten jätetään purjehdus siihen paremmin luonnistuville! Nostan kyllä hattua kaikille merenkulkijoille, jotka eivät tuolla aalloissa ”kaloja ruoki”! Suuri kiitos myös Hannalle ja Niklakselle pienestä cruisesta, brunssista, skumpista ja seurasta! :)