Kielin kanaali / Kiel canal

Shortly in English

Kiel Canal is about 100km long, so it takes the whole day to go through it with a sailboat. And you are not even allowed to sail, but you need to use engine the whole way (you may use a sail with the engine but the wind was again less favorable for our direction). The canal was a whole new experience for us so we were a bit excited about going in, but after we learned how the signals worked it was eventually a bit boring and stinky day. There must be thousands of cows along the canal but you cannot see them (nor anything else either) because of the high banks. There was a lot of traffic in the canal, both sailing boats as well as cargo ships, but not that much as we had though there would be.

Suomeksi

Kielin kanaali on reilu 50 merimailia eli n. 100 km, joten kanaalin läpi menoon on varattava koko päivä ja liikkeelle on lähdettävä ajoissa. Sulkujen aukeamiselle ei ole varsinaisia aikatauluja, vaan niitä avataan huviveneille sitä mukaa kuin ammattiliikenne antaa sijaa. Holtenaun satamamestarilta asiasta kysellessämme hän vain käski mennä sulkujen luokse norkoilemaan ja odottamaan lupaa mennä sisään. Satamamestarilta saimme kuitenkin tiedon, että vain sulkujen uusi puoli oli tällä hetkellä käytössä, joten sekä ammattiliikenne että huviveneet käyttivät samoja sulkuja.

Herätyskello soi klo 7:00, mutta koska aamuheräämiset eivät kuulu kummankaan meistä vahvuuksiin, niin siinä vaiheessa kun pääni vihdoin kurkisti ulos luukusta, kello oli jo puoli kahdenksan ja Niklas vielä pötkötti sängyssä. Tein kuitenkin samantien havainnon, että yksi laiva meni juuri sulkuun sisään, ja sen takana norkoili 4-5 purjevenettä. Tämä oli selkeä vihje, että huviveneetkin saattaisivat pian päästä sisään, joten raportoituani tilanteesta, oli Calimera lähtövalmis ennätysajassa ja n.5 minuutin kuluttua havainnostani köydet olivat jo irti ja lähestyimme muita odottavia purjeveneitä. Hämmästyksemme lähin veneistä oli suomalainen Aida, jonka maailmanympärysmatkakertomukseen edellisen omistajansa kanssa olimme tutustuneet.

Piakkoin odottavia veneitä oli jo 8 kpl, ja odottamamme valkoinen signaalivalo alkoi vilkkua. Menimme sisään muutaman muun veneen vanavedessä, sillä emme tahtoneet olla ensimmäisiä emmekä viimeisiä, olihan kyseessä ensimmäinen kertamme Kielin kanaalissa. Muiden esimerkkiä seuraten kiinnityimme sulussa olevaan kelluvaan ponttooniin, joka oli todella niljakas ja matala, joten fendereitten asettelu oli haastavaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut fiksumpaa antaa hätäisempien veneiden kiinnittyä ponttooneihin ja itse mennä näiden kylkeen kiinni (kuten Aida sekä eräs saksalainen vene, joka tuli kylkeemme, tekivät). Kun vene oli kiinnitetty, piti kiivetä tikapuita pitkin ylös sulun reunalla olevaan kioskiin maksamaan kanaalimaksu, joka meille oli 18 euroa. Reilu metri pidemmille veneille maksu olisi jo ollut 35 euroa.

Sulussa

Kun sulku sitten viimein sulkeutui takanamme, odotimme jännittyneinä veden pinnan muutosta ja veikkailimme kuinka paljon pinta nousisi. Hämmästykseksemme vedenpinta lähtikin laskemaan, ja pettymykseksemme se laski vain n. 15 cm, eli muutosta tuskin huomasi. Kun sulut sitten aukesivat, lähtivät veneet porhaltamaan ulos sulusta, ja muodostivat kuin huomaamatta jonon. Siinä sitä sitten puksutettiin jonossa kuin köyhän talon porsaat, sillä meillä oli vastatuuli (taas kerran), eikä Kielin kanaalissa muutenkaan saa kulkea pelkillä purjeilla, vaan moottori on oltava päällä. Harmittavasti vain jonon ensimmäikseksi osui pienehkö vene jonka vauhti ei ollut päätähuimaava. Olisimme mielellämme menneet kovempaa vauhtia, mutta emme halunneet ottaa johtoa kun olimme vielä hieman epävarmoja eri signaaleiden merkityksestä. Olimme kyllä ladanneet esitteet kanaalin eri merkeistä huviveneillä, mutta siinä ei ollut ammattiliikenteen merkkejä, joten kun sellaisia tuli vastaan, oli hieman epävarma olo, joten oli mukavampi vain seurata letkaa. Myös pysähtymiskäskyn saaneiden rahtilaivojen ohi pujottelussa oli hyötyä kokeneemmista kanaalin kulkijoista letkan etupäässä.

Pari tuntia myöhemmin perässämme ollut saksalainen Bavaria kyllästyi hitaaseen tahtiin ja lähti ohitsemme koti kärkeä. Meillehän tämä muutos sopi ja liimauduimme Bavarian perään. Tätä mentiinkin sitten monta tuntia ja muu jono tippui vähitellen matkasta kunnes eräässä mutkassa vastaan tuli signaali joka tietojemme mukaan koski myös huvivneitä: 3 punaista valoa päällekkäin. Valitettavasti samalla kohtaa oli myös sivuhaara, jonne seuraamamme Bavaria porhalsi eikä näin ollen tuonut meille varmuutta olimmeko tulkinneet pysähtymiskäskyn oikein. Onneksi paikalla oli kuitenkin eräs toinen vene joka oli selkeästi jäänyt odottelemaan. Sivuhaarastakin tuli paikalle vene joka myös jäi odottamaan, joten mekin jäinne. Jonkin aikaa odoteltuamme myös aiemmamman jonomme häntäpää saavutti odottelupaikan ja siinä pyöri sitten jo useampi huvivene odottamassa lupaa jatkaa matkaa. AIS paljasti, että vastaan oli tulossa parisataametrinen rahtilaiva, ja se olikin syy pysähtymismerkeille. Kun rahtilaiva oli mennyt ohi, signaalit antoivat luvan jatkaa matkaa. Nyt pääsimme liimautumaan sivuhaarasta tulleen isomman veneen peesiin, jonka vauhti oli meille sopiva. Posotimme taas tyytyväisenä eteenpäin monta tuntia, kunnes vetojuhtamme päätti pitää lepotauon pienessä poukamassa. Tässä vaiheessa olimme jo oppineet ymmärtämään signaalit, joten ei ollut ongelmia jatkaa loppumatkaa yksin Brunsbütteliin. Kielin kanaali osoittautui siis varsin leppoisaksi, jopa tylsäksi, kunhan opimme luottamaan, että osasimme tulkita signaalit oikein. Laivoja ja huviveneitä oli paljon, mutta ei ruuhkaksi asti, ja suurimman jännityksen matkalle toikin lukuisat lossit, jotka suhasivat kanaalin laidalta toiselle tiuhaan tahtiin. Päällimmäisenä mieleen jäi joka paikassa leijaileva lannanhaju vaikka yhtään lehmää emme nähneet, korkeat rantapenkereet kun pitivät huolen, että maisemia ei juuri tarvinnut ihailla.

Trafiikkia kanaalissa

Hieman ennen kanavan loppua vastaan tuli rypäs huviveneitä, joiden joukossa yllättäen myös kaksi suomalaista. Molemmat taisivat olla Elaneita (37?). Eräs rahtilaiva oli myös rekisteröity Helsinkiin (tai peräpeilissä luki Helsingfors), mutta muuten vastaan ei tullut sinivalkoisia värejä.

Brunsbüttelin pieni (ja iltaa myöten täpötäyteen täyttyvä) satama on aivan isojen laivojen käyttämän sulun vieressä, joten meteli satamassa on melkoinen kun ostoskeskusten kokoiset laivat menevät 10m päästä lähimmistä huviveneistä. Vaikka meteli on välillä korviahuumaava, ja välillä ei meinaa uskoa silmiään kun valtava laiva puskee aivan vierestä, velloo vesi pienvenesatamassa yllättävän vähän. Kaiken kaikkiaan Brunsbüttelillä ei juuri ole muuta tarjottavaa kuin hengähdyspaikka ennen vuorovesialueille siirtymistä.

Brunsbüttelin satama ja sulusta tuleva laiva